Pulloja joka nurkassa

Vanhat oluet, pölyiset pullot ja rauhassa kypsyneet vuosikerrat suosikkioluista ovat asioita jotka erityisesti lämmittävät Hankalan Asiakkaan sydäntä ja vaativaa makua. Siksi oma olutkellari (ja luvattoman monta muuta sekalaista varastoa) on paikka jonne on aina mukava palata rauhottumaan ja järjestelemään pulloja. Olut on juoma jolla on tyylistä ja valmistustavasta riippuen upeaa potentiaalia kehittyä ja muuttaa muotoaan. Kyseinen harrastus ja keräilijän luonne ovat vaarallinen yhdistelmä.

Näin vuoden vaihteessa oli hyvä päivitellä kellaria ja varastoja – mitä siellä oikeen lojuu nurkissa? Katsotaan hieman tarkemmin parin grafiikan avulla. Kellarin kirjanpidossa on monta tapaa ja allekirjoittaneella on käytössä nimen, maan, tyylilajin, prosenttien ja volyymin (pullojen koko ja lukumäärä) lisäksi valmistusvuosi (tai vuosikerta jos se on merkitty pulloon), jotta keräilijänä pysyy kartalla eri vuosien versioista. Muutaman ensimmäisen vuoden oli kellarin sisältö lähinnä muistin varassa mutta jossain välissä oli hyvä tehdä kunnon inventaario sisällöstä taulukkoformaattiin.

 

Jaottelu tyyleittäin (Ratebeerin mukaisesti)

 

Suurin osa tämänhetkisistä oluista kuuluu perinteisiin pitkän kellaripotentiaalin tyyleihin – kärjessä ovat imperial stoutit, jotka alkujaan suunniteltiin kestämään se tunnetusti pitkä merimatka itään ja gueuzet, jotka matalasta prosentistaan huolimatta selviävät pitkään mm. happamuutensa avulla. Barleywineissä on hieman vaihtelua britti- ja jenkkityylien välillä (varsinkin humaloinnissa) mutta kaikissa hieman eri säilytyssuunnitelmakin. Muut belgityylit myös hyvin edustettuina. Aika monta tyyliä kokonaisuudessaan vaikka osa liippaakkin määritelmiltään toisiaan. Volyymeihin vaikuttaa tiettyjen oluiden suuremmat lukumäärät, kuten esim. panimolta ostetut laatikot.

 

Jaottelu maittain

 

Belgian oluet ovat suurimmmassa osassa ja Amerikan oluet noin kolmasosalla toisella sijalla. Muista maista mukana on lähinnä yksittäisten panimojen ja tyylien edustajia, sillä keräily kohdistuu lähinnä kahden suurimman laajaan tarjontaan.

Kellariin päätyy yleensä hyviksi todetuista oluista viimeisimmät vuosikerrat sekä muuten vain kiinnostavan oloisista lanseerauksista yleensä muutama extra. Tietyistä suosikeista rakentuu vuosittain kasvava vertikaali. Näistä esimerkiksi North Coastin upea Old Stock Ale, josta julkaistaan vuosittain uusi versio. Tuttuja ja hyväksi todettuja oluttyylejä kuten esim. lambicit/gueuzet, on melko turvallistaa ostaa useampana kappaleena talteen. Yksi heti kokeiltavaksi ja loput jemmaan. Tikkailijana tämä auttaa pitämään kärsimättömät näpit erossa kellarista.

Joskus uutta olutta tuoreena kokeillessan huomaa hyvän kellaripotentiaalin ja voikin vain arvailla miten kyseinen olut kehittyisi vuoden tai muutaman aikana. 2016 aikana esim. Põhjalan Odravein näytti jo tuoreeltaan huikeaa potentiaalia ja onneksi sitä tulikin ostettua pari pulloa kerralla. Toinen hyvä esimerkki oli Hiisin Ikii Urso, joka vaikutti myös hyvin mielenkiintoiselta jos siihen saisi 2-3 vuotta lisää ikää. Harmi vain että sitä saa (ainakin tällä hetkellä) vain baareista ja sen ostaminen kotiin vaikuttaa olevan mahdotonta (Hiisi, psst). Toisaalta kotimaan monopoli on onnistunut ottamaan perinteisten belgiklassikoiden (esim. Chimayn sininen, jossa aina vuosiluku kyljessä) lisäksi useana vuonna esim. Foundersin KBS:n (tästä voidaan toki väitellä onko se parempi tuoreena vai ikääntyneenä) ja Het Ankerin Gouden Caroluksen (erityisesti sininen, mutta punainenkin pärjää 2-3 vuotta hyvin) kaltaisia, hyvinkin kellaroitavia oluita. Esimerkiksi näistä on helppo napata vuosittain pullo tai pari kotiin ja pian huomaakin että niistä muodostuu vertikaali tai eri ikäisten rinnakkaisvertailuun sopiva setti. Nettikaupoista toki saa vaikka mitä, tosin erityisesti lambicien osalta tulee olla hyvin nopeasti ostoksilla.

Olutkellari on helppo ja passiivinen tapa valjastaa suosikkioluita täyteen loistoonsa, oli se sitten vuoden tai viiden vuoden odotuksen takana. Alkuun pääseminen on toki aikaa vievää, mutta kun kokelmaa kertyy hieman, on se palkitseva ja hauska lisä olutharrastukseen. Valmiiksi kypsyneitä ja vanhoja oluita on helppo kokeilla matkoilla esim. Tukholman Akkuratissa tai Belgiassa useassa eri paikassa. Myös kotimaassa esim. Pikkulinnusta tai Stadin Panimobaarista voi välillä bongata mielenkiintoisia vanhempia tapauksia. “Parasta ennen” on monesti vasta alkua.

 

Old Stock Ale 2010-2016

About the Author

Hankala Asiakas

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *