Onko suomalainen olut hyvää?

Onko Suomi olutmaa ja ovatko suomalaiset oluet tasokkaita, kansainvälisesti tarpeeksi huomioituja tai ylipäätään mistään kotoisin? Tämän vuoden oluttapahtumia ja mediahuomiota seuratessa voinee todeta kotimaan vanhojen ja uusien tekijöiden takovan sitä tulikuumaa rautaa. Jääkö tästä mitään jäljelle muutaman vuoden kuluttua vai koittaako ns. laskuhumala? Tätä on syytä selvittää tutkimalla maailmanlaajuisen verkon kaikkitietäviä olutsivustoja.

Ratebeerissa viidenkymmenen parhaaksi arviodun suomalaisen oluden listalla on monta tuttua tapausta mutta myös uusia nousijoita. Näistä viidestäkymmenestä vain kuusi olutta ovat omien tyylikategorioidensa Top 50 listoilla. Nämä listat toki elävät joten kuukauden kuluttua sijoitukset voivat näyttää hyvin erilaiselta, mutta näin elokuun puolessa välissä. Tämä kuusikko tyylilajeineen on:

  • Plevnan Petolintu (Czech Pilsner)
  • Hiisi Nikulator (Doppelbock)
  • Lammin Ruisrääkkä (Barrel Aged) (Specialty Grain)
  • Vakka-Suomen Prykmestar Savu Kataja (Smoked)
  • Hollolan Hirvi Kivisahti (Sahti/Gotlandsdricke/Koduõlu)
  • Sinebrychoff Koff Porter (Baltic Porter)

On mielenkiintoista että kaikki edustavat eri tyylilajeja mutta eivät ihan niitä yleisimpiä (ipat, stoutit, strong alet ym.). Koff Porterin sijoitus Baltic Portereissa ei ollut yllätys ja sahtilistalla onkin Kivisahdin lisäksi iso liuta muita kotimaisia. Kun taas katsotaan Ratebeerin vuosittaistaThe Best Beers in the World listoja (Top 50/100) ei suomalaisia ole listoilla näkynyt sitten vuoden 2006 (Koff Porter sijalla 85). Naapurimaiden närket ja mikkellerit kyllä ovat lähes joka vuosi listoille kiivenneet. BeerAdvocaten Top 250 lista on entistä vahvemmin jenkkipainotteinen eikä listalla juurikaan eurooppalaisia (pl. belgian klassikot) oluita ole. Voidaan toki väitellä siitä, kuinka paljon jenkkien treidausskenen hypetys ja muun maailman oluiden jakelun rajoitukset vaikuttavat näihin listoihin. Ehkä näitä listoja on turha edes seurata jos ne kuitenkin antavat vääristyneen kuvan suomalaisen oluen tasosta.

Kyllä hyviä oluita osataan tehdä kun vain halutaan. Hyvänä esimerkkinä hienosti kypsytetty Plevnan Barley Wine (2010 ja 2012) tai vaikkapa Huvilan Pikkulinnulle vuonna 2009 tekemä huikea Pesäpuu Stout #1 joka ei kalpenisi vertailussa listoilla roikkuville jenkkibourbonstouteillekaan. Monta mainiota tuoretta humaloitua tapausta on tullut myös vastaan mm. Radbrewiltä, Fat Lizardilta ja Olarin Panimolta (sorry, kotikaupunkivinouma). Mielenkiintoisia eriä tehdään (varsinkin viime aikoina) messuille mutta harvemmin sen suurempaan jakeluun – kysymys herää, eikö panimoilla ole rohkeutta viedä näitä “kokeiluja” kunnolla markkinoille ja maailmalle? Vai ovatko Suomen alkoholipolitiikan keinotekoiset rajoitukset ja muut säädökset esim. myyntikanavien suhteen tiellä, kun ei edes pientä määrää pulloja saa jakeluun sen yksittäisen festarikegin lisäksi?

Panimoa perustettaessa on varmasti helpoin lähteä kokeilemaan kaikkia perinteisiä tyylilajeja miellyttääkseen mahdollisimman monia onnistumalla kaikessa lähinnä keskinkertaisesti. Miten olisi panostaa esim. 1-2 tyylilajiin ja olueen jotka voisi tehdä paremmin kuin kukaan muu? Tai ehkäpä se tuote yksinkertaisesti myy itsensä jos se on tarpeeksi hyvä… Ehkä keskinkertaisuus riittää kun ei tarvitse edes olla kunnianhimoinen myydäkseen ainakin nyt kun käsityöläisolut on trendikästä. Tai ehkä EVVK, parempi pelata varman päälle ja jättää maailmanvalloitus muille. Naapurimaiden panimoista yhä useampi erikoistuu ja tähtää suoraan maailmalle luomalla suhteita kansainvälisen olutskenen koviin tekijöihin järjestämällä oluttapahtumia ja tekemällä luovia kollaboraatioita. Hyviä esimerkkejä ovat mm. Põhjala, Brewski, Omnipollo, Brekeriet ja Sahtipaja – ei tarvitse olla Mikkeller että uskaltaa tehdä omaa juttuaan.

Aika toivottomalta tuntuu kun korkkaa suuren kotimaisen tuottajan <2 euron bulkkitölkki-ipan ja se maistuu paremmalta kuin 4-5 euron hintainen kotimaisen pikkupanimon olut jolta olisi syytä odottaa edes jonkinsortin makuelämystä. Synkkää on. Toivoa taitaa kuitenkin vielä olla kun muistaa että pienpanimo-oluisiin erikoistunut asiantunteva myymälä avasi juuri ovensa, oluttapahtumatarjonta paranee vuosi vuodelta, gluteenitonta Kukkoa viedään Jenkkeihin, Pyynikille myönnettiin kultamitali, sahti tulee Suomesta, Mallaskoski vie olutta Kiinaan ja kotimaan säännöstelijät tulevat pikkuhiljaa (ehkä) järkiinsä.

 

#properglassware

#properglassware

 

About the Author

Hankala Asiakas

2 Comments

Olutkoira

Kiinnostava nosto aiheesta, josta ehkä voisi tehdä laajemmankin tapaustutkimuksen. Kysymys on pikkuisen samantapainen kuin se, miksi Suomi ei ole saavuttanut musiikkiteollisuudessa, dekkarikirjallisuudessa tai huonekalukaupassa yhtä suurta menestystä kuin ruotsalaiset tai tanskalaiset kollegat. Pitäisi olla perusteellinen analyysi, mukaan myös vasta-argumentteja. Ja kuten epäilitkin, Ratebeerin listat ovat usein niin USA-vääristyneitä ettei niiden päälle voi kauhean paljon rakentaa :)

Reply
Hankala Asiakas

Moi Koira,

Kiitos, tässä on vähän samaa kuin mainitsemissasi alueissa – jotenkin tämä ilmiö korostuu myös oluen saralla. Mutta toivotaan parasta, voihan olla että tilanne on täysin erilainen vuoden kuluttua. Ja millä “mittareilla” milloinkin mitataan :)

Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *