Oma olutkellari – mistä aloitan?

Vanhaa olutta – miksi ihmeessä? Oluen kellarointia on harrastettu vuosisatojen ajan riippuen maasta, panimosta ja oluttyylistä. Osa oluttyyleistä on perinteisesti vaatinut lyhyen ajan varastoinnin ennen myyntiä ja toisissa täysi potentiaali valjastetaan vasta monen vuoden omatoimisen odottelun kautta.

Hankalan Asiakkaan sydäntä lämmittää vanhojen olutpullojen hypistely, aiheeseen sukeltaminen ja tietysti ne hetket kun pääsee korkkaamaan tuotteen menneiltä vuosilta. Muutaman vuoden ikäinen imperial stout voi olla kehittynyt upeasti tuoden mukaan nahkaa, vaniljaa ja tupakkaa hienostuneeseen tuoksuunsa ja makuunsa. Barley wine tuo parhaimmillaan sherryn, portiviinin ja kuivattujen hedelmien sekoituksen ja voi nousta aivan eri tasolle kuin tuoreen joskus viinainen kaoottisuus (pahimmillaan). Belgialaisten quadrupelien kohdalla kehityskaari voi myös johtaa aivan uusiin ulottuvuuksiin, hapanoluista puhumattakaan. 30 vuotta vanha jouluolut voi edelleen tarjota historiallisia joulun aromeja. Näin pitkä kypsytys ei toki sovi kuin erittäin harvoille oluttyypeille ja yksilöille, mutta jo 1-2 vuoden maltti voidaan palkita makuelämyksellä. Aluksi on toki hyvä perehtyä miten eri oluet vuosien saatossa kehittyvät vai kehittyvätkö ollenkaan. Voikin olla pettymys jemmata talteen vääriä oluita ja huomata etteivät ne vuosien päästä olekaan parempia kuin tuoreena… Mistä sitä sitten lähtisi liikkeelle?

1. Kokeile vanhoja oluita ja muodosta oma käsityksesi eri ikäisistä ja tyylisistä oluista. Osa haluaa juoda vain äärimmäisen tuoretta IPA:a mutta toisten makuhermoja hivelee makujen kehittyminen vuosien saatossa. Pk-seudulla monen baarin valikoimista on yllättävä kyllä helpompi löytää vanhempia oluita kuin tuoretta IPA:a. Muun muuassa Kaisla, Pikkulintu ja Stadin Panimobaari ovat paikkoja joista voi tehdä löytöjä. Naapurimaamme Akkurat on useasti maailman parhaimpien joukkoon arvioitu ravintola, jossa on äärimmäisen laaja kellari vanhoja vuosikertaoluita. Siellä voi päästä joskus jopa varsin edullisesti kokeilemaan todella vanhoja oluita. Kannattaa myös kokeilla eri tyylejä kuten imperial stouteja, barleywinejä, lambiceja ja quadrupeleita, joissa on paljon kypsyttämistä kestäviä yksilöitä. Maistuivatko nämä? Hyvä, sitten omaa kellaria perustamaan.

2. Tarvitaanko oma kellari tai viinikaappi? Alkuun pääsee vaikka vaatekaappin perälle pulloja piilottamalla. Netistä löytyy lukuisat ohjeistukset parhaista olosuhteista (valo, lämpötilamuutokset jne.) ja esim. Patrick Dawsonin erinomainen opas Vintage Beer on mainio käsikirja sekä säilytystilan että vuosikertaoluiden suhteen ylipäätänsä. Lämmin suositus sille. Turha on viinikaappia hankkia tai kellaria kaivaa jos vain haluaa kokeilla pienen skaalan kypsyttämistä.

3. Mitä oluita kannattaa pistää sivuun? Alkuun pääsee kokeilemalla muutamia varmoja oluita ja tyylejä. Tummat ja vahvat belgioluet, valtaosa lambiceista/gueuzeista, Trappist-oluet ja moni imperial stout tai barley wine. Nettifoorumeilta kuten esim. BeerAdvocatesta voi lukea muiden ajatuksia/kokemuksia eri oluiden kypsyttämisestä ja potentiaalista.

4. Minkälaisen kellarin haluat rakentaa? Jokainen kerää tavallaan riippuen siitä mitä haluaa saavuttaa tai ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Tietyistä kellariklassikoista julkaistaan vuosittain uudet versiot ja niistä on helppo kerätä usean vuoden vertikaaleja. Esimerkkeinä sininen Gouden Carolus tai vaikka Chimay Bleue joista kumpaakin on kiitettävästi saanut ihan kotimaan hyllyiltäkin. Näissä on kätevästi myös vuosiluvut etiketeissä. Pulloja on eri kokoisia ja yleinen nyrkkisääntö on, mitä suurempi, sen hitaampi on oksidaatio joka avittaa oluen kehittymistä. Miten pitkälle tämän kehityksen antaa edetä on tietenkin makuasia.

5. Kun pulloja kertyy enemmän, on hyvä harkita pysyvämpää säilytyspaikkaa niille – olisiko viinikaappi paikallaan tai onko taloyhtiössä kylmäkellaria tai ihan normaalia kellarikomeroa? Kalliimpi vaihtoehto voi myös olla esim. vuokrattava viinikellaritila joiden yhteydessä oluita voi myös monesti nauttia. Kirjanpitoakin on hyvä harrastaa ja tsekata eri oluiden mahdolliset “parasta ennen” tiedot googlaamalla muiden kokemuksia ko. oluista. Voihan sitä myös kerätä ilman mitään kirjanpitoa ja “löytää” unohtuneita pulloja myöhemmässä vaiheessa. Tyyli on vapaa.

6. Mikäli olet päättänyt mitä oluita keräät, on uusista vuosikerroista/versioista aina hyvä ostaa useampi – yksi heti lasiin ja loput kellariin. Tämä on hyvä tapa pitää itsensä kurissa varsinkin sillä kun kyseisen oluen on kerran tikannut, eivät muut pullot samasta oluesta enää houkuta samalla tavalla… Tai riippuen tietysti oluesta :) Kun oluen on juonut tuoreena, on siihen hyvä peilata kypsynyttä pulloa maistellessa.

Tässä muutama lähtökohta Hankalan Asiakkaan näkökulmasta. Netistä löytyy lukuisia muita kellarointioppaita joten on hyvä muodostaa oma käsitys eri lähteiden avittamana. Siitä se sitten lähteekin eikä paluuta välttämättä enää ole…

Onnea matkaan! PS, odottavan aika on pitkä :)

 

Belgialaisia kellariklassikoita

Eri kokoisia pulloja

Hapan säilyy hyvin

Laatikon täytettä Jenkeistä

About the Author

Hankala Asiakas

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *