Bourbontynnyriin vaan, kyllä siitä hyvä tulee…

Viime vuosina on tuskin kukaan välttynyt bourbontynnyröidyiltä oluilta. Tämä trendi on laajentunut lähes vitsaukseksi asti ympäri olutmaailmaa ja varsinkin viime vuosien aalto on tuonut mukanaan jos jonkinlaista epätasapainoista ja viinaista litkua. Voisi kuvitella että kaikki missä lukee Bourbon Barrel Aged herättää varmasti ajan hermoilla olevien oluen ystävien kiinnostuksen ja päätyy siten mahdollisesti myös ostoskoriin. Tämä on myös huomattu esim. Belgiassa jossa perinteikkäitäkin oluita ahdetaan tynnyreihin kypsymään. Tarpeeksi monen epäonnistuneen tynnyröintikokeilun jälkeen koittaa helposti bourbonähky eikä markkinoiden saturaatiolle näy loppua.

Tehdäänkö sellaisenaan toimiva stout ja laitetaan se ensimmäiseen vapaana olevaan bourbontynnyriin muutamaksi kuukaudeksi niin meilläkin on pian täyspotti? Tämä ajattelutapa tuntuu olevan kovin monella panimolla todellisuutta eikä oluen ja siihen sopivan tynnyrin (viskin ominaisuuksia, kypsytysaikaa, tynnyrin kuntoa ym. huomioiden) valitsemista tehdä sellaisella tarkkuudella, jolla varmistetaan että lopputuote oikeasti toimii hyvin yhteen. Viime viikolla Good Beer Hunting -blogissa julkaistu artikkeli herätti ajatuksia tämän ilmiön suhteen. Tynnyreitä kysellään kovasti ja jenkkibourbonien kertakäyttöisyys tynnyreiden osalta mahdollistaa hyvän tarjonnan panimoille, mutta silti valitettavan moni tuote on lähinnä päin metsää mitä tulee onnistuneeseen lopputuotteeseen. Euroopassa varmasti otetaan vastaan mitä vain bourbontynnyreitä jos niitä tänne kovalla vaivalla ja rahalla saadaan. Pitäisikö sitä varten tehdä oma pohjaolut? Eikö voitaisi vain täyttää se panimon lippulaivastoutilla, josta tosifanit kuitenkin haluavat tynnyrikypsytetyn version? Toimiiko juuri tätä viskiä sen ja sen ajan sisältänyt tynnyri ominaisuuksiltaan juuri tähän stoutiin ja kuinka kauan sitä pitäisi tynnyrissä säilöä (pitäisihän sitä takoakin kun rauta kerran on kuumaa)? Tuoko BBA-leima jo valmiiksi hyvään stoutiin jotain lisäarvoa vai pilaako se vain kokonaisuuden? On kovin pessimististä ajatella näin mutta harvemmin on onnistuneita yhdistelmiä vastaan tullut varsinkin Atlantin tältä puolelta. Syitä voi toki olla myös muitakin, mutta huolella tekemisen ja mahdollisimman nopean lanseerauksen välillä vaaka näyttää monesti kallistuneen jälkimmäiseen.

Yksi ensimmäisistä kokeilemistani tämän olutaallon tuotteista oli Goose Islandin Bourbon County Brand Vanilla Stout vuodelta 2010, joka laadukkaan suklaan kanssa nautittuna teki lähtemättömän vaikutuksen. Uskomaton vaniljaisuus, taitavasti tehty olut ja juuri siihen valittu tynnyri loivat upean kokonaisuuden joka valloitti makuhermot pitkäksi aikaa. Kyseisen panimon, joka myös titureelaa itsensä “The Originators of Bourbon Barrel Aging”, Bourbon County -sarja on useana vuotena todistanut olevansa maineensa ja laatunsa tae, jättiläispanimon (AB InBev) omistuksesta huolimatta. Good Beer Huntingin artikkelissa mainitaan Goose Islandin kommentti, jonka mukaan Bourbon County -sarjan perusolut ei ole alunperin kovin tasapainoinen, mutta he tietävät mitä tynnyröinti sille tekee – lopputuloksena on hienosti tasapainoinen olut.

FiftyFifty Brewingin Eclipse -sarja on hyvä esimerkki panimosta joka antaa asiakkaidensa arvioida eri tynnyreiden vaikutusta saman perusoluen kehitykseen. Sama perusolut, sama tynnyröintiaika mutta erilaiset tynnyrit (toki muitakin kuin bourbon) luovat kovin erilaiset lopputuotteet. Allekirjoittaneen kokeilemasta 21:stä eri versiota tässä sarjassa, on osa ollut kovin heikkoja (esim. Brandy Barrel Blend (2011) ja Rebel Yell (2012) ja osa taas erinomaisia kuten esim. Elijah Craig 20 (2012), Evan Williams (2013) ja Java Coffee (2013). Jotkut pulloista ovat olleet myös eri ikäisiä kokeiltaessa ja sekin on saattanut tuoda niihin eroja. Myös saman tislaamon mutta eri ikäisten viskien tynnyreissä ovat erot olleet huomattavia (esim. puun ns. kuivuus).

Tämä tynnyrin ja oluen riitasointu ei ole ajankohtainen vain bourbontynnyrien kohdalla, vaan yhtälailla muissakin tynnyrikokeiluissa. Joissakin yhdistelmissä hyvä lopputulema on entistä kovemman työn takana ja joskus kaikki saattaa ihan vahingossakin loksahtaa paikalleen. Monet panimot panostavat Barrel Roomeihin ja onkin hienoa jos tähän yhdistelmään maltetaan perehtyä huolella, sillä mahdollisuudet ovat lopputtomat ja lopputulokset parhaimmillaan erinomaiset. Toisaalta ehkä bourbontynnyrit ovat jo hieman nähty ja imperial stoutien uusi koti onkin vaahterasiirappitynnyreissä, joiden rajoitettu saatavuus on Kanadassa johtanut jopa hieman kyseenalaisiin toimiin. Yhteensattumaa? Mene ja tiedä.

 

The Originators of Bourbon Barrel Aging

FiftyFifty Brewing Co. – Eclipse

About the Author

Hankala Asiakas

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *