Westvleteren XII – 2016 vs. 2012

Vuonna 2012 tämän olutpiireissä legendaarisen luostarin munkit tarvitsivat rahaa remonttia varten ja lanseerasivat markkinoille erikoiserän heidän kulttiolueestaan. Normaalisti kyseistä olutta pitää itse hakea luostarin panimolta kunhan ensin on varmistanut tilauksen puhelimitse. Sitä taisi tuohon aikaan silloin tällöin olla tarjolla varhaisissa nettikaupoissa, samoin hyvin varustetuissa olutravintoloissa. Tätä erää varten saivat Westvleteren XII pullot kylkeen kultaisen printin (normaalisti pullo on ilman koristeita tai tekstejä) ja niitä myytiin sixpackeissa lasien kera. Suuri osa tästä kertaluotoisesta erästä lähti Jenkkeihin, mutta pienet erät päätyivät myös kotimaan ja länsinaapurin monopoleihin. Ruotsissa tätä harvinaista herkkua oli hypetetty olutpiireissä erityisesti muutaman edeltävän vuoden ajan ja kun sitä 2013 alussa lanseerattiin 1400 pulloa monopolin verkkokaupassa, ne loppuivat seitsemässä sekunnissa. Suomeenkin tätä saatiin pienehkö erä noin puolta vuotta myöhemmin eivätkä pullot täälläkään jääneet hyllyyn pölyttymään.

Muutama vuosi sitten Ruotsin olutskeneä kuohutti kohtaus ohjelmassa Olutretki Eurooppaan, jossa toimittaja joi kyseistä nektaria suoraan pullon suusta (Suomessakin esitetystä, keskustelua herättäneestä, ohjelmasta on hyvä arvio esim. täällä). Se oli tietysti harkittu tapa luoda keskustelua tämän kaltaisten oluiden mestästämisen ympäriltä. Munkit myyvät oluttaan edelleen saman puhelinvarauskuvion kautta vaikka tätä saa nykyään myös verkkokaupoistakin melko hyvin (munkkien siunaus tälle kanavalle on tosin kyseenalainen). Tuttuni kävi kesällä paikan päällä ja toi tuliaisena tuoreen sixpackin joten olikin sopiva laittaa ~4,5 vuoden ikäinen pullo tuoreen puolivuotiaan kanssa rinnakkain arvioitavaksi.

2016: Tuoksu on hieman mitäänsanomaton mutta lämmetessään sieltä avautuvat tutut luostariquadrupelin tuoksut. Alkoholi etsii vielä paikkaansa ja erityisesti korkeammat alkoholit polttelevat ja odottavat oksidaation mukanaan tuomia makuja. Runko on kevyehkö, hieno ja sokerisen rakeinen. Lasia saa lämmittää kunnolla että maut avautuvat vaikkei pullo kovin kylmä edes ollut. Edellisestä kerrasta kun tätä tuoreena olen juonut on jo aikaa ja muistikuvat ovat paremmat, mutta onhan tämä edelleen erittäin hyvä olut.

2012: Uskomaton tuoksu josta erottuu erityisesti toffeeta ja amarettoa. Tuoksun ero tuoreen ja tämän välillä on kuin olisi kaksi eri olutta arvioitavana. Vanhemmissa oluissa tuoksu on monesti lopulta parempi kuin itse maku, mutta tämä on juuri niin hyvä kuin tuoksu antaa ymmärtää. Rusinoita, kuivattuja hedelmiä, taateleita, joulupuuroa ja luumukeittoa. Vaniljaa ja nahkaakin on mukana. Runko on edelleen tuhti eikä se ole neljässä vuodessa juurikaan ohentunut. Monimuotoinen makupaletti avautuu pikkuhiljaa ja esittelee lisää ulottuvuuksia. Valkoista suklaata ja nougatia. Miten tämä voi olla näin hyvää?

Ei tästä mihinkään päästä – tämä on erinomainen kandidaatti olutkellariin. Onneksi kumpaakin erää on vielä jäljellä odottamassa tulevia talvia. Olen aiemmin kokeillut 12-13 vuoden ikäisen pullon kyseistä olutta ja se oli huikea kokemus. Paha mennä sanomaan missä vaiheessa tämä olut on parhaimmillaan, mutta kypsytettyjen pullojen perusteella voinee todeta ettei ainakaan kovin tuoreena.

 

Päivällä halkoja, illalla olutta

Päivällä halkoja, illalla olutta

Pari sixpackia bisseä

Pari sixpackia bisseä

About the Author

Hankala Asiakas

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *