Vuoden viimeinen bottleshare

2017 on ollut oluen täyteinen vuosi ja mukaan on mahtunut lukemattomia hauskoja iltoja ikimuistoisten oluiden parissa ja matkapuolellakin oli muutama hyvä olutreissu. Katseet ovat jo ensi vuodessa mutta juuri ennen joulua ehdittiin vielä järjestää yksi bottleshare eli oluiden jakosessio. Kaikki osallistuvat tuovat mukanaan mielenkiintoista kokeiltavaa – monesti suurempia pulloja jotka ovat hauskempia kokea yhdessä. Vuoden viimeiseen iltaan saatiin muutamia suuria stouteja ja sekalaista hauskaa, mutta ei yhtään jouluolutta – niitä ehtisi kyllä juomaan tämän illan jälkeen.

Ensimmäisen oluen, Tilquinin Muren, vuosikerta 2015-2016 oli mainio. Marjaisuus oli hieman feidannut verrattuna tuoreena kokeiltuun versioon (ollut tod. näk. eri vuosikertaa) ja olut oli hyvin pehmeä mutta silti kevyesti hapan. Olisiko 2 vuotta kellarissa jo liikaa marjoille vai voisivatko lisävuodet vielä nostaa esiin lambicpohjan ominaisuuksia? Erittäin maistuva se toki oli muttei ihan samassa sarjassa Tilquinin muutaman vuoden kypsytyksen jälkeen todella kirpeän, mutta tyylikkään Quetschen kanssa. Makuhermot oli juuri viritelty ottamaan vastaan muutakin ja seuraavaksi korkattiin porukan odottama Cigar Cityn chilistout Hunahpus Imperial Stout (2017). Allekirjoittaneen muistikuvat keväältä 2016 olivat erittäin hyvät ja olikin mahtavaa päästä kokeilemaan tätä herkkua uudestaan – eri vuosikertaa tosin. Tuoksussa oli suklaata, rusinaa, fariinisokeria ja maussa tuli mukaan kanelia sekä kevyttä chilin poltetta. Tällä kertaa chilin polte ei jäänyt jälkimakuun yhtä vahvana kuin edellisellä kerralla ja tuntui että olut oli hieman lempeämpi. Kummatkin olivat olleet lähes tulkoon saman ikäisiä eli suhteellisen tuoreita. Upea tenfidymäinen ruosteinen vaahto koristi tätä olutta.

Seuraavaksi jenkki-ipaa Alchemistilta. Noin 5 viikon ikäinen The Crusher tuoksui tiukan humalaiselta ja humalan maku oli todella ruohoinen, jopa hieman auringonkukkainen. Sameiden oluiden aikakaudella tämä oli piristävän kirkas IPA. Terävin kärki oli jo menetetty mutta Alchemistin oluita on aina hauska kokeilla. Heti perään otettiin CoolHeadin ja Donut Islandin Juicy Lucy IIIPA (joka arvioitiin erikseen aiemmin viime viikolla). Äärimmäisen juotava ja samea 10% humalapommi toimi edelleen hienosti ja samaa mieltä oli muukin porukka pöydän ympärillä.

Tässä vaiheessa oli illan toisen suuren stoutin vuoro. Foundersin Canadian Breakfast Stout (CBS) on olutmaailmassa jo vuosien ajan lähes legendaariseksi tituleerattu olut, joka alunperin lanseerattiin äärimmäisen rajoitettuna eränä syksyllä 2011 ja sittemmin rajoitettuna hanatuotteena vuonna 2014. Tätä on aiemmin ollut erittäin vaikea saada käsiinsä ellei ole valmis maksamaan useita satoja dollareita verkkohuutokaupoissa tai tarjoamalla arvokkaita pullojaan treidiskenessä. Pitkin tätä vuotta on CBS:n uudesta tulemisesta huhuiltu ja lopulta se vahvistuikin. CBS lanseerattiin joulukuun alussa osana Foundersin tynnyrikypsytettyjen oluiden sarjaa ja tulee mm. helmikuussa länsinaapurimme monopoliin myyntiin. Tällä kertaa mukaan saatiin juuri Jenkeissä lanseerattu 750ml pullo tätä vaahterasiirappibourbontynnyröityä stoutia. Ensihuikan kohdalla lähes kaikki sanoivat “täähän on ihan kuin KBS”, kunnes vaahterasiirappisuus alkoi nousta esiin. Todella tuhti stoutpohja jonka päälle rakentui jopa omnipollomainen vohvelisiirappimakumaailma. Amerikkalaisen dinerin aamupala nestemäisessä muodossa. Suurta pulloa ei yksin saisi juotua (vai saisiko?) mutta Euroopan jakeluun on huhujen mukaan tulossa pienempiäkin pulloja. Tämä oli todella hyvää ja esimerkki siitä, että Founders taitaa äärimmäisen tasalaatuiset ja laadukkaat suuret oluet. Siirappisuus ja stoutin paahteisuus jäivät suuhun pyörimään hyväksi aikaa.

Kun sokerishokista oltiin selvitty, oli aika palata lambicin pariin. Mikkellerin (Boonin?) lambicin ja Side Projectin chardonnaytynnyröidyn Missouri wild alen sekoitus SpontanFermier oli erittäin tyylikäs ja loppuun asti hiottu happamuuden spektri. Tuoksu oli todella tiukka ja tasapainoinen. Chardonnaytynnyröinti tuntui maussa ja jälkimaku oli hunajainen. Kitkeryyttä oli mukana minimaalisesti. Heti perään kokeiltiin Venäjältä tuotu Otrovica -nimisen panimon olut Bold Mosaic, joka osoittautui toimivaksi mosaicilla humaloiduksi dipaksi. Erityisesti tahmea ja makea jälkimaku oli maukas. Ryhdikäs tapaus vaikka ikää taisikin jo pullolla hieman olla.

Tässä vaiheessa päästiin korkkaamaan lokakuussa julkaistu Double Barrel Speedway. Tällä kertaa kahvistoutin arkkityyppiä oli kypsytetty bourbon- ja portviinitynnyreissä. Hetken hiljaisuuden ja muutaman varmistavan huikan jälkeen oli elämyksen sanoittaminen mahdollista. Bourbonin vaniljaähky oli juuri sopivalla tasolla ja portviinin marjaisuus komppasi kokonaisuutta hienosti. Suutuntuma oli lähestulkoon täydellinen ja kokonaisuus erittäin herkullinen. Jokaisella suullisella oluesta avautui eri ulottuvuuksia ja valtava kokonaisuus vietteli matkalle makeuden ja paahteen maailmaan läpi eri tynnyrien tuomien lisävivahteiden. Tämä oli yksi paremmista Speedwayn variaatioista mitä on tullut vastaan ja esimerkki siitä, miten AleSmith voi parhaimmillaan tehdä. Nämä pullot myytiin loppuun sekunneissa ja ilman kaverin juuri noutopäiville ajoitettua työmatkaa, olisi tämäkin jäänyt kokematta. Speedwayn variaatioita on toki kymmeniä mutta jokainen kokeiltu on upea kokemus siitä, miten pitkälle erittäin toimivaa perusolutta voi viedä.

Mitä seuraavaksi edellisen oluen jälkeen olisi voinut edes harkita? Suut huuhdeltiin Mikkeller San Diegon Murky’s Law tarjoili ruman ja hieman oudon värisen oluen jossa maistui päärynä ja calvados (“NEIPA with prickly pear”). Kevyt mutta hieman kirpeä, jopa steviamaisen makea olut kuivalla jälkimaulla. Hämmentävä yhdistelmä joka ei ihan tuntunut toimivan. Hieman tasapainoa makumaailmaan tarjoili laatupanimo The Brueryn Trade Winds Tripel joka oli belgityyppinen triple thaibasilikalla ja riisillä. Kokonaisuus oli yllättävän onnistunut ja maukas tripel aasialaisella twistillä. Se toimi oikein hyvin tuomalla makumaailmaan hieman umamia ja anista/lakritsaa juuri basilikasta johtuen. Seuraavaksi kokeiltiin Norjalaisen Lindheimin ja eestiläisen Põhjalan yhteistyöolut Rule of Plum – Friendship Series. Luumuhapanoluessa oli mineraalinen, jopa rikkimäinen tuoksu. Maku oli leipäinen ja jälkiuunileivän tapaan hieman kitkerä. Luumun makeus jäi pitkään jälkimakuun.

Illan neljäs suuri stout oli jokunen viikko sitten julkaistu Fremontin B-Bomb (2017). Tynnyrikypsytetty winter ale on kypsytetty 12-vuotiasta bourbonia sisältäneissä tynnyreissä. B-Bomb on sekoitus 9, 12 ja 24 kuukautta tynnyrikypsytettyjä oluita eli varsin kunnianhimoinen tuote. Tuoksu antoi ymmärtää että luvassa olisi bourbonvaniljaista makeaa olutta mutta se olikin yllättävän kuiva. Maussa ei ollut yhtään niitä tyypillisiä tummien hedelmien ja kahvisuuden aromeja. Sen sijaan tummat suklaamaltaat kaartuivat tyylikkäästi hyvin kuivaan jälkimakuun kevyesti makean alun jälkeen. Erittäin tyylikäs sipperi pimeneviin (itseasiassa kokeiluhetkellä juurikin talvipäivän seisauksen jälkeisiin) iltoihin. Oli erittäin hauska päästä vihdoin kokeilemaan Fremontin klassikkoa, josta toki on eri variaatioitakin vielä tulevaisuutta silmällä pitäen.

Illan loppusuoralla kokeiltiin nousussa olevan Northern Monkin I Like to Moob It Moob It joka oli mm. Vic Secretillä humaloitu sitruunainen ja samea olut. Piristävä välijuoma jonka perään tuhkaisuuden, siirappisuuden ja vaniljaähkyn tarjoilin Mikkeller San Diegon Beer Geek Vanilla Shake. Hyvää pienissä annoksissa… Pari venäläistä hapanoluttakin kokeiltiin joista Victory Art Brewin White Dwarf oli selvästi mennyt pilalle ja maistui tunkkaiselta ja likaiselta. Edes kyseiseen olueen sekoitettu lambic ei valitettavasti pelastanut sitä. Endemic Mountain Breweryn Цвет Каштана oli taasen minttua ja sitruunamelissaa pullisteleva hapanolut. Happamuutta olisi voinut olla enemmänkin mutta hauska nähdä miten itänaapurimme hapanolutskene voi. Ennen sessioiden virallista päätöstä kokeiltiin myös Floccy Balboa joka oli kirkas triple-ipa. Mainio humalointi ja yksi Mikkeller SD:n onnistuneemmista teoksista. Tähän oli hyvä päättää vuoden viimeinen sessio – uusia kokemuksia vuodelta 2018 odotellessa.

 

Lasi tyhjeni ennen kuin kuvaamaan ehdittiin

Crushableness?

Siirappia ja olutta

Bourbon+Port

Tyylikäs etiketti joka jäi vahan alle

About the Author

Hankala Asiakas

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *