Vuoden ensimmäinen viikonloppu

Vuosi oli juuri ehtinyt vaihtua ja edellisviikonlopusta oltiin toivuttu, kun oli jälleen aika kokoontua olutvetoisella agendalla Helsingin Harjussa. Mukana oli Jenkkilän tuliaisia eri reissuilta ja muuta sekalaista. Illan avasi Loka Pollyn Chinook Vic Secret India Pale Ale jonka tuoksu oli hieman tunkkainen mutta maku tuuhean humalainen. Lämmetessään humalat tuntuivat kuitenkin hieman vanhoilta tölkin ollessa jo 2kk ikäinen. Vanhat humalat huudeltiin pois illan ensimmäisellä hapanoluella. De Garden ja Jackie O’sin With Friends Like These tuoksui vienon happamalta ja varovaiselta mutta maku oli funky, viinimäinen, kuiva ja jopa hieman tanniinien varmaankin muscat -rypäleillä höystämisestä johtuen. Pehmeä suutuntuma. Tree Houselta kokeiltiin allekirjoittaneen ensimmäinen tumma olut ja seuraavana vuorossa oli milk stout Hold On To Sunshine. Vietnamilaiskahvisen makea tuoksu. Maku oli herkullisen maitokahvinen, suklainen ja reilusti pehmeää kahvia ja nougatia. Syvä silkkinen jälkimaku.

Seuraavaksi oli yhden illan “suurempien” oluiden vuoro. Kyseessä oli jättiläismäisen hypen siivittämä harvinaisuus pastrypanimoiden aateliselta, J. Wakefieldiltä. Bake Kujira (Gunmetal) oli pitkän työstämisen ja kontaktien hyödyntämisen jälkeen saatu lopulta Suomeen ja oli aika korkata se hieman löyhän tekosyyn, allekirjoittaneen syntymäpäivän, kunniaksi. Todella pehmeä rommitynnyrisyys, makea mutta ei niin makea, pitkä ja silkkinen maku. Kookosta ja vaniljaa, lisää makeutta. Erittäin hyvin tasapainoitettu ja kaikinpuolin överi olut. Kyllähän tämän tason oluissa hype nostaa odotukset epärealistiselle tasolle ja site saatavuuden lähes mahdottomaksi, mutta oli se itse olutkin hyvää. Parhaiten tasapainoitettu J. Wakefield tähän astisista, vaikka viimeksi kokeiltu I Let My Tape Rock olikin astetta herkullisempi. Sen perään kokeiltiin Omnipollon Original Birthday Ice Cream Cake joka oli pirtelöähky tölkissä. Kotitekoista simaa, sitruunaa, laktoosia ja keinotekoisia makuaineita. Ei jatkoon.

Seuraava olut North Brewing X Barrier – DDH IPA tuoksu heikolta mutta maku oli todella hyvä. Tahmea ja humalainen. Sen perään oli taas aika sukeltaa hapanmaailmaan. Side Projectin Jammy (Blend #2) tuoksui hurmaavan hilloiselta ja jogurttiselta. Maku oli hyvin erilainen ja todella kirpeä. Happamuuden takana lisää hilloa ja jogurttia. Vertailukohteeksi valikoitu mm. Tilquinin Mûre. Hienoja oluita kummatkin. Tähän väliin oli aika korkata vanhan maailman legenda – vuoden 2014 Assassin Toppling Goliathilta. Tänäkin päivänä kohtalaisen vaikeasti saatavaa Assassinia on julkaistu useampana vuonna mutta vuoden 2014 versio on yksi suosituimmista, mahdollisesti hypefaktoria korottavan Pappy Van Winkle -tynnyröinnin johdosta. Tuoksu muistutti vanhaa Bourbon County Brand Stoutia. Fariinisokeria kiteineen, kypsynyttä vaniljaa, tummia maltaita ja vienoa makeutta. Todella upea old school stout joka toimii hienosti pastrystoutien aikakaudella. Tässä toki oltiin kovin lähellä allekirjoittaneen heikkoa kohtaa (BCBS) joten siitäkin lisäpisteet. Upea olut joka on kypsyessään hienostunut muttei vielä ole missään nimessä menossa alamäkeen.

Mikkellerin Swedish Wash toimi välioluena ja se maistui lähinnä väljähtäneeltä suomilagerilta tölkissä sekoitettuna riesling -viiniin. Kupliva ja outo sekoitus jonka käyttötarkoitusta arvuuteltiin. Ehkä ruoanlaittoon? Tästä oli hyvä jatkaa seuraavan odotetun oluen pariin. Side Projectin vuoden 2017 Beer : Barrel : Time oli aikaa ja tynnyröintiä kunnioittava suuri stout. Oluesta olisi odottanut vaniljaista jenkkistoutia mutta jo tuoksu isku savuisuuden ja laktritsan päin näköä. Todella makea ja savuinen, erinomaisesti tasapainoitettu ja epäamerikkalainen stout. Hämmentävä tapaus. Old school, ei-amerikkalainen mutta silti hypeaallon harjalla ratsastava olut. Lisää, kiitos.

Takaisin maan pinnalle palattiin aina niin maistuvan Sante Adairiuksen avulla. Nonna’s Blend #15 oli erittäin hyvä hapan saison panimolle tutulla mineraalisuudella, kevyellä suolaisuudella ja länsirannikon auringonlaskun lempeällä tuulella. FrauGruberin Escape From Madness tarjoili freesin ja sitruksisen neipan joka maku oli lopulta hieman pettymys, mainiosta tuoksustaan huolimatta. Nokkosmaista humalointia.

Seuraavaksi kokeiltiin Russian Riverin sanfranciscolaisbaarin Toronadon vuosipäivän kunniaksi tehdyn american wild alen. Toronado 30th Anniversary Ale tarjoili reippaan brettatykityksen joka tuntui jopa orvalmaiselta vaikka profiili olikin jenkkisourin rajamailla. Maistuva tapaus. Lisää jenkkisouria ja se tapahtui De Garden The Apricotin muodossa. Tuoksu erinomainen mutta omaperäinen – liimaa, kumia, mineraaleja, barolomaisia elementtejä. Ei aprikooseja mutta maussa paljon tuoksun jatkoa. Hyvin erilainen olut mutta maistuva silti. Paha mennä sanomaan oliko tämä niin kuin panimo sen oli ajatellut (aprikoosisour?) vai jotain aivan muuta.

Loppuillasta kokeiltiin sekalaisia oluita koti- ja ulkomailta. The Ale Apothecaryn Sahalie poksahti vauhdilla auki ja tarjoili juustoisen ja kirpeän, hyvin kypsyneen, makumaailman. Angry Chairin Barrel Aged French Toast oli täydellisen överi vaahterasiirappiannostus, joka kuitenkin oli erinomaisen hyvin tasapainoitettu. Paahtoleipää, mallasta, siirappia ja todella reilusti makeutta. Mainio olut mutta ei 750ml pulloista itse selviäisi… Tai ehkä sittenkin. Hyvä päätös iltaan vaikka sitä vielä taputeltiin nimettömiksi jääneillä oluilla. Tästä oli hyvä aloittaa vuosi 2019.


About the Author

Hankala Asiakas

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *