Vuoden ensimmäinen bottleshare

Muutaman viikon takainen olutiltama avasi vuoden tutussa porukassa. Ilta järjestettiin sopivasti Paneman avauspäivälle joten oli selvää että uutuuttaan hohtava olutkeidas oli tsekattava hyvän illan päätteeksi. Tällä kertaa bottlesharen löyhänä teemana oli eri versiot samasta oluesta ja mukaan suunniteltiin alunperin enemmänkin “pareja” mutta lopulta päädyttiin vain kahteen settiin – Deschutesin The Abyssiin ja Fremontin KDS:ään. Tässä illan suurinpiirteinen kulku ja sekalaisten muistiinpanojen summeeraus.

Kevyt alkulämmittely hoidettiin tännepäin viime aikoina tuloaan tehneen hypepanimon (stoutmielessä) Toppling Goliathin APA:lla Xhops – Gold. Ihan toimiva, mutta ei kovin tuoreen tuntuinen, pale ale. Panimon saatavilla olevat tuotteet on kuitenkin aina mielenkiintoista kokeilla. Tuntuu siltä, että näissä Eurooppaan asti päätyneissä Toppling Goliathin humaloiduissa oluissa on viime vuosina päiväykset yleensä paukkuneet varsin reippaasti, riippumatta myyntikanavasta. Harmi, sillä pitäisihän nämä arvioida tuoreeltaan. Seuraavaksi mentiin suoraan asiaan Fremontin “KDS:n” eli entisen Kentucky Dark Starin eli virallisesti Bourbon Barrel Aged Dark Starin kanssa. Vuoden 2017 versio oli loppuvuodesta julkaistu ja Seattlesta kotiutettu. Tätä olutta onkin pidempään odotettu ja nyt sitä ja sen kahta versiota päästiin kokeilemaan rinnakkain. Todella tuhti bourbonvaniljaisuus, silkkinen suutuntuma ja kaurapuuron pehmeys veivät kaikki aistit makumatkalle. Erittäin herkullista. Sen perään välijuomaksi Mikkellerin Hop Terroir -sarjasta Amarillo Idaho. Hieman vanhan tuntuinen tölkki ja kitkerä olut, ei sen kummempia muistiinpanoja siitä. Sitten olikin seuraavan KDS:n vuoro. Bourbon Barrel Aged Dark Star – Coffee Edition (2017) pamautti säkillisen kahvipapuja päin näköä, eikä siinä jäänyt epäselväksi että mistä tässä oli kyse. Kauraisuus ei tuntunut tässä läheskään niin vahvasti kuin normiversiossa vaan kahvisuus ja kahvin tuoma kuivuus jyräsivät kaiken yli. Jälkimaku oli todella pitkä maitokahvimainen ja kahviliköörinen. Todella upea kokemus! Välijuomaksi ennen viimeistä KDS:ää otettiin irlantilaisen Otterbankin Oak Aged 2016 Golden Sour. Reilun 6 prosentin vahvuinen hapanolut oli mineraalinen, poreileva ja jopa luonnonviinimäinen. Omenasoseen ja oluen hybridi? Why not. Makuaistin sekoitti hetkellisesti Bourbon Barrel Aged Dark Star – Spice Wars (2017). Glögimausteiden kimaraa, kanelisokerisekoitusta, jouluista kaurapuuroa… Todella hämmentävä tapaus, joka jäi jonnekin “love it or hate it” kategoriaan. Hieman ällöttävä lopulta mutta tulipahan kokeiltua…

Illan seuraavan osion avasi The Brueryn Mash vuosimallia 2015. Ko. panimon barleywinet ovat yleensä vähintäänkin hyviä mutta tämä pullo oli valitettavasti pettymys. Oliko vika itse oluessa vai esim. pieleen menneessä kypsymisessä? Paha sanoa, mutta maku oli maltaisen ja makean sijaan kirpeä ja funky, valitettavasti huonolla tavalla. Kurkut huuhdeltiin sen perään toisella Toppling Goliathin oluella. Hopsmack! Double IPA jäi muistiinpanoihin tosin vain kysymysmerkkinä eli ei mitenkään kummoisena jos oikein tulkittu. Illan toisen “versioparin” avasi The Abyss vuodelta 2015 joka oli ostos Singaporen reissulta pari vuotta sitten. Tämän ikäisenä oluessa oli jo hieman kellarikypsytyksen tunkkaisuutta ja makuprofiilissa oli laktritsin juurta, kirsikkapuun lastuja, tuhkaa ja kuivuutta. Maku ei tunnu iän myötä kovasti kehittyvän vaikka tämä olut muistaakseni näkyykin monissa yhteyksissä mitä tulee oluen kellarointiin ja klassisiin esimerkkeihin sopivista oluista. Mukana illassa oli myös The Abyss Tequila vuodelta 2017. Suutuntuma oli tuhti ja mukana oli hieman yllättäen reilusti maapähkinää ja M&M -karkkeja eikä niinkään tequilaa tai viinaisuutta. Tämä tuntui erittäin onnistuneelta ja hyvin erilaiselta versiolta The Abyssistä. Se oli selvästi parempi kuin alkuperäinen – ehkä tuhkaisuus ja laktrisisuus katosivat pehmeyden ja suklaisuuden alle? Tequilasta puheenollen oli mukana myös irlantilaisen pienpanimon DOT Brewin Barrel Aged Tequila Saison. Reippaan 11,8% vahvuinen olut tuntui huomattavasti kevyemmältä kuin mitä prosentit lupailivat. Se oli erittäin maukas sekoitus jossa tuntui agaven pisto, saisonhiiva ja heinäladon viljaisuus.

Illan vaahterasiirappipommin tarjoili Evil Twinin vastikään nettikaupoissa julkaistu Imperial Biscotti Bourbon Maple Syrup Barrel Aged. Suutuntuma oli paksu ja todella makea. Aah, siirappia… Hieman tylsään Biscottin normiversioon verrattuna tämä oli todella maistuva versio. Ennen seuraavaa raskaampaa olutta otettiin välijuomaksi Cascaden Blackcap Raspberry vuodelta 2016. Sen todella tymäkkä ja kirpeä marjaisuus nollasi makuaistin juuri sopivasti. Panimon hieman vaihtelevan laadun skaalalla tämä oli yksi onnistuneempia tapauksia. Suuta rauhoittamaan avattiin seuraavaksi Ogelin Panimon, maisteluhetkellä meneillään olevaan Himabisse -kilpailuun lähettämä Coconut Vanilla Oatmeal Milk Stout. Kyseinen olut sijoittui lopulta “intensiiviset” kategoriassa kolmen parhaan joukkoon, eikä ihme, sillä se tuntui huolellisesti ja hyvin tehdyltä. Kookos voi helposti mennä överiksi mutta tässä se toimi hyvi eikä maku ollut liian rasvainen. Maitokahvisuus komppasi suhteellisen kevyttä olutta hienosti. Illan aikana nautittiin myös pari muuta hyvää stoutia. DOT Brewin Joel’s Barrel Aged Vietnamese Coffee Stout Batch II oli yllättävän herkullinen olut jossa vietnamilainen makea kahvi tuntui luonnolliselta ja jota paahteisuus komppasi hyvin. Hoppin’ Frogin Extended Barrel-Aged B.O.R.I.S. Oatmeal – Imperial Stout oli todella tuhti. Bourbonvaniljaisuus meinasi hukuttaa makuaistin eikä jenkkivääntö antanut armoa. Jollain tavalla tämä oli kuitenkin nautittava mutta toki pienissä annoksissa. Hypepanimo The Veilin Whitebugatti oli todella viinainen ja “vihreän” tuntuinen tipa joka voisi mahdollisesti hieman asettua jokusen viikon säilytyksellä. Kotisession lopulla tasoiteltiin myös DOT Brewin vain 3,5% vahvuisella Teeny Tiny Barrel Aged Pale Alella. Kovin kevyt mutta maukas ja tasapainoinen olut, joka hyötyi tynnyrikypsytyksen tuomasta lisävivahteesta.

Loppuillasta lähdettiin Paneman avajaisiin jossa olikin talo täynnä uusia ja vanhoja tuttuja. Hanalista oli erinomainen ja sieltä tuli kokeiltua mm. Stigbergetsin Voodoo Gong josta muistikuv… muistiinpanot olivat siirappiset ja täyteläiset. Laadukas olut laatupanimolta. Panemasta tulee varmasti uusi vakiopaikka – onnittelut koko porukalle avauksesta, rima on nostettu uudelle tasolle!

 

Siirappia

5x

Stoutit rivissä

About the Author

Hankala Asiakas

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *