Viikonloppu Belgiassa: 3F Open Beer Days, Tilquin, Cantillon, Grote Dorst…

Muutama vuosi ehti kulua viime vierailusta ja nyt syyskuun alussa oli aika palata lambicin luvattuun maahan. Ohjelmassa oli vierailut 3 Fonteinenin vuosittaiseen Open Beer Days -tapahtumaan, pikavisiitti Tilquinille, Cantillonille ja vielä sunnuntaina legendaariseen olutbaariin In de Verzekering tegen de Grote Dorstiin. Lisäksi oluiden jakoa kämpillä ja pari muuta pienempää ohjelmanumeroa. Kaikki tämä 2,5 päivässä joten kiirettä pitäisi.

Lento laskeutui perjantai-iltana kuuden jälkeen ja sieltä mentiin suoraa tietä Airbnb -kämpälle Midin läheisyydessä noin alle 100 metrin päässä Cantillonilta. Yhteensattuma? Ei välttämättä. Perjantai-iltana ennen kahdeksaa ei vierailu siellä tosin enää ollut mahdollista joten ohjelmassa oli hyvä bottleshare asunnolla. Osa porukasta oli saapunut jo edeltävänä iltana ja ehtineet marinoimaan makuaistinsa pitkin päivää, mutta allekirjoittanut toisen kaverin kanssa oli vasta aloittamassa iltaa. Heti käteen lätkäistiin parin viikon ikäinen Monkishin Foggier Window joka oli panimolle tuttuun tapaan erinomainen humalapommi. Illan mittaan juotiin monta mainiota olutta. 4 Handsin pitkään odotettu Madagascar saatiin vihdoin lasiin ja se oli varsinainen vaniljan esitys makeahkolla milk stoutin pohjalla. Reilut 9% eivät tuntuneet laisinkaan tässä nestemäisessä jälkiruoassa. Herkullista tavaraa. De Garden eri vuosien hapanoluista sekoitettu The Broken Truck No. 4 kokeiltiin myös vaikka oltiinkin keskellä sen “esikuvien” kotiseutua. Todella funky ja mainion tasapainoinen klassinen jenkkisour jossa eri oluita sekoittamalla varmistettu lopputulos tuntui hyvin viilatulta. Ei ihme että se on arvostetun panimon yksi tunnetuimmista oluista. Bottle Logicin tynnyrikypsytetty red ale Red Rover ei myöskään pettänyt ja tarjoili tuhdin punertavan oluen lisäksi panimolle tutun makean hedelmäisen loppusoinnun. Mukana oli myös ensimmäinen allekirjoittaneen kokeilema purkkiolut The Brueryltä. Bakery oli 13% tuhti ja erittäin makea kookoksinen ja vaniljainen pastry stout. Hieman överi tapaus. Loppuillasta pikavisiitti pariin paikalliseen baariin. Gistissä hanassa oli 2017 SPON 3 – Three Year Blend, joka oli varsin vakuuttava lambicmainen jenkkisour. Moeder Lambicissa parin cask -Cantillonin ohella kokeiltiin myös BLIPA eli Cantillonin Brussels Lambic IPA. Vähemmän IPA ja enemmän lambic mutta silti sopivan kitkerä ja maistuva tuote. Tässä vaiheessa otettiin yön yli lepo ennen pitkää seuraavaa päivää.

Lauantaina aamulla lähdettiin juna-asemalle neuvottelemaan tilavampaa kuljetusta viidelle suomalaiselle oluen ystävälle sillä tarkoitus oli tehdä mutka matkaan eikä lähteä suoraan 3 Fonteinenille, jonne olisi toki päässyt lyhyen junamatkan myötä. Taksi neuvoteltiin viemään porukka 10.30 avaavalle Tilquinin panimolle, jonne oli noin 20-30 minuutin ajomatka. Siellä noin 10-15 minuuttia ennen avausta, alkoi sekalaista porukkaa kertyä jonottelemaan kyseisenä päivänä lanseerattavia erikoisoluita. Tilquinin mainion Pinot Noirin kolmannen batchin lisäksi siellä julkaistiin uudet Pinot Gris ja Groiseille Rouge. Näitä kaikkia sai, ainakin osittain trokareista johtuen, valitettavan rajoitetusti mukaan mutta koko porukka latasi luonnollisesti maksimit tiskiin. Itse Pierre hoiti kassaa mutta myyttisen panimogurun ilme tuskin siinä tohinassa värähti. Jono eteni hitaasti ja porukkaa oli heti alussa jo tusinoittain ja se kasvoi jatkuvalla syötöllä. Onneksi oltiin heti alussa liikkeellä ja nopeasti päästiin jatkamaan matkaa 3 Fonteinenille noin 20 minuutin ajomatkan päähän.

3 Fonteinenin Open Beer Days on kolmen päivän tapahtuma jota on järjestetty vuodesta 2011 lähtien syyskuun alussa. Panimolla ja sen ravintolassa on ollut tarjolla ruokaa, musiikkia ja erityisen mielenkiintoisia oluita. Tällä kertaa tarjolla ei harmillisesti ollut Zenne y Fronteraa tai Oude Gueuze Vintageja mukaan ostettavaksi, mutta mukaan sai toki varsin hyviä pulloja. Sekä lauantaina että sunnuntaina mukaan sai yksittäiset pullot uusia hedelmähöystettyjä oluita sekä suurempia esim. 12 pullon laatikoita. Paikalla oli myös erittäin kätevä kolmannen osapuolen tarjoama palvelu jolla pullot sai suoraan toimitettua kotiin lähetettäviksi. Baarin olutlista oli hyvä ja mukana oli monen uutuuden lisäksi vain paikan päällä juotavia Speling Van Het Lot -sarjan oluita lähes parikymmentä erilaista versiota. Kyseinen sarja leikkii eri marjoilla ja hedelmillä, erilaisilla maltailla jne. Oluet maksoivat 20e per iso pullo jolloin suurella porukalla niitä oli pian pöytä täynnä ja kaikkia pääsi kätevästi maistamaan pienissä annoksissa. Erittäin hyviä ne olivat, mutta monesti hyvin samankaltaisia, eri vivahteita toisistaan lainaavia ja tumman punertavia. Hapanta kirsikkaa saatiin niin paljon ettei millekään kirsikkaa sisältävälle tuotteelle ole tarvetta enää loppuvuonna. Listalla oli myös Oude Gueuze Vintageja joista kokeiltiin vuosikerrat 2014, 2012 ja 2008. Hienosti kypsynyt ja sopivan tunkkainen vuosikerta 2008 maistui parhaiten allekirjoittaneelle, mutta muita viehätti enemmän vuoden 2014 hieman tuoreemmassa vedossa ollut pullo. Erinomaisia kaikki toki. Tapahtuman tunnelma oli mainio, pihalla oli pomppulinnaa, food truckia, juusto- ja jäätelömyyntiä sekä tietysti panimon fanituotteita. Hyvin järjestetyssä tapahtumassa sai oluista nauttia sopivan väljästi ja rauhallisessa vauhdissa.

Parin tunnin hapanhuuhtelun jälkeen jatkettiin matkaa kämpille ostoksien kanssa jossa pikaiset dipat alas tilannetta korjaamaan. Iltapäivällä ehdittiin myös käydä Cantillonilla, jossa oli tupa täynnä porukkaa mutta oluita riitti hyvin. Kaikki panimon normaaleista oluista poikkeavat pullot tilattiin välittömästi pöytään ja niitä riitti onneksi tällä kertaa hyvin. Hinnat ovat panimolla erittäin edulliset ottaen huomioon miten äärimmäisen kysytyistä ja harvinaisista oluista siellä on kyse. Magic Lambic muistutti jokusen vuoden takaista Zwanzea vadelman ja vaniljan sekoituksella, jossa tosin vaniljaa tuntui tällä kertaa olevan reippaasti enemmän. Cinsault (2017) ja Carignan (2017) osuivat viinirypäleviritelmien sarjaan, viimeisin 50 Degrees N – 4 Degrees E oli upean hurmaava armanjakkitynnyröity tapaus ja vuoden 2017 Lambic D’Aunis oli erinomainen, jopa punaviinimäinen, lambic. Tämän edeltäjä, vuoden 2010 Pineau d’Aunis, tuli kokeiltua kesällä 2015 joten oli hauska kokeilla uudempi versio joka jäi mieleen tämän session selvänä voittajana. Lambic D’Haute Densité oli hieman mielipiteitä jakava voimakkaampi tuote mutta onnistui vakuuttamaan allekirjoittaneen vaikka osa ei saanut sitä alas yrittämälläkään. Jotenkin sen tunkkaisuus ja reilut 9% vahva pohja toimivat odottamattoman hyvin. Pöytään tilattiin lopulta mm. Lou Pepe Kriekiä ja Nathin uusin, vuoden 2018, versio päättelemään upea vierailu panimolla. Siellä tavattiin myös Seattlesta saapunut pariskunta jolta saatiin mukaan mm. Fremontin oluita kotiin tuotavaksi. Loppuillasta jatkettiin bottlesharea edellisillasta ja käytiin läpi kattava kirjo erityylisiä oluita, onneksi myös muita tyylejä kuin lambiceja tai happamia. Parhaimmiksi nousivat ei niin yllättäen päivän panimoilta hankittuja oluita. Tilquinin Groiseille Rouge oli kaunista ja hapanta punaviinimarjamehua erittäin laadukkaalta tekijältä. Tilquinin Pinot Gris puolestaan yllätti täydellisesti uskomattoman upealla valkoviinin ja lambicin risteytyksellä. Todella persoonallinen tuntuma, makuprofiili minkälaista ei missään ole aiemmin tullut vastaan ja erittäin hyvin viimeistelty tasapaino. Tämä oli paras Tilquinin olut (ei ihan helppo nimitys) mitä allekirjoittaneelle on vuosien varrella tullut vastaan. Jotain aivan muuta. Huh. Lopuksi pieni kunniamaininta Brasserie Dunhamin BXL Beer Festille valmistamalleen BXL FNK -oluelle. Todella freesi ja pirteän poreileva grisette jossa mansikat, raparperi ja jonkin sortin eksoottinen pippuri toimivat varsin hyvin.

Sunnuntaiaamuna oli aika viedä oluita pursuavat matkalaukut juna-aseman lokeroihin jemmaan ennen siirtymistä takaisin 3 Fonteinenille jossa oli tarkoitus jatkaa olutlistan läpi kahlaamista. Siellä myös lounastettiin lauantain tapaan ja mainittakoon että tapahtuman ainoa food truck toimitti kumpanakin päivän erittäin onnistuneita aterioita. Todella sydämellä ja intohimolla valmistetut ateriat olivat suhteellisen pieniä mutta maut valtavia. Lounaan jälkeen lähdettiin, parin kaverin lähdettyä muihin suuntiin, seattlelaispariskunnan kyytiin kohti Grote Dorstia… Auto oli perillä juuri ehditty pysäköidä kun kaverin takakontista kaivettiin esiin äärimmäisen hypetetty olut – J. Wakefieldin Label Us Notorius. Kyseinen pullo oli alunperin menossa hänen kauttaan jollekin belgialaiselle, mutta oli saanut pienen osuman lennon aikana ja päässyt hieman vuotamaan. Se oli siis paras tuhota samantien juomalla se suoraan pullosta, kadunvarressa, takakontin lämpöisenä, keskellä kuumaa päivää. Valtava siirappinen 17% jenkkistout oli lähes täystyrmäys. Erittäin upea suutuntuma, paahteisuutta, calvadostynnyreitä, kookosta ja vaniljaa. Todellista herkkua. Prosentit eivät tuntuneet missään eikä oluen lämpöisyyskään haitannut. Hypeä ei ole syytä epäillä tämän kohdalla. Se tuli myös sopivaan väliin ennen Grote Dorstin lambicpläjäystä…

Paikalla ikonisessa baarissa oli lähikylän vanhempaa kaartia ja muutama hassu muualta maailmasta saapunut oluen ystävä, joiden naapuripöytään liityttiin. Ei kulunut montaa minuuttia kun pöydässä oli neljää erilaista Bokkereyderiä ja Cantillonin 50N toisiksi uusin batch, vuoden 2012 konjakkitynnyröity versio (oli muuten paremmassa vedossa muutama vuosi sitten, toim. huom.). Ei hullumpi startti siis. Tämä on yksi neljästä tai viidestä-kuudesta (?) baarista maailmassa jonne Bokkereyder oluitaan tarjoaa ja etiketitkin tehdään varta vasten kyseisille baareille sillä niitä pulloja ei jälleenmyyntiin tule (pl. hyväntekeväisyysjulkaisut tai hyvin harvinaiset ulosmyynnit). Nämä neljä olivat kaikki panimolle tuttuun tapaan äärimmäisen viimeisteltyjä mutta persoonallisia oluita. Jokainen tuntui kertovan oman tarinansa ja lopputuotteessa tuntui olevan selvä visio mitä Raf Souvereyns halusi niillä saavuttaa. Suosikiksi nousi Pjassel (2017) jossa persikoiden hedelmäisyys nousi vahvasti esiin, ilman ylilyövää hapokkuutta, punertavan värisessä ja pirteässä oluessa. Wijngaard Melange (2016) oli myös hurmaava punertava sekoitus kolmen eri ikäisen lambicin ja erilaisten viinirypäleiden sekoitus.

Parin tunnin sessioiden jälkeen oli aika suunnata takaisin Brysseliin, noutaa laukut varastosta ja lopulta liikkua lentokentän suuntaan. Viikonlopun upeat oluet, hienot kellarin täydennykset ja hyvä reissuporukka jäivät lämmittämään pidemmäksi aikaa. Tosin nyt ei kyllä mitään kriekejä tarvitse onneksi vähään aikaan juoda…

 

Humalamehua asianmukaisessa lasissa

Vaniljaa päiviksi

The Broken Truck No. 4

Makea tölkki

Lähteellä

Eipä ole hinnalla pilattuja tuotteita…

Oude Geuze Vintaget 2012 ja 2008

Speling -sarjaa…

Golden Blend hunajalla…

Oluet (LHD, Magic, D’Aunis, 50n) rivissä Cantillonilla

Viiniä vai olutta vai sekä että?

Nath vm. 2018 + jonkun sormi

Punaviinimarjaa

Lisää Oude Geuze Vintagea

“Spelingin” punaviinimarjatulkinta

Eylenbosch Gueuze vuodelta 1998

Bokkereyder x4

Toots Tribute Geuze

Nath vm. 2017

About the Author

Hankala Asiakas

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *