USA osa 6: Firestone Walker

Tien päällä San Franciscosta Losiin ja takaisin tuli pysähdyttyä Paso Roblesin Firestone Walkerilla matkalla kumpaankin suuntaan. Menomatkalla tehtiin pikavisiitti taproomiin ja otettiin mukaan muutama olut paikan päällä, mutta paluumatkalla olikin hieman paremmin aikaa jäädä syömään ja nauttimaan panimon oluista. Itse panimo sijaitsee erittäin kätevästi 101 -tien varrella keskellä viineistään tunnettua seutua. Kyseisen panimon oluita on Eurooppaan asti valunut lähinnä Ruotsiin jo vuosien ajan, mutta viime vuonna laajemmin myös Suomeen asti. Verkkokaupoista niitä on tosin saanut vaihtelevasti viimeisen neljän (+?) vuoden aikana. Tällä kertaa oli erityisen kiinnostavaa päästä kokeilemaan panimon hapanoluita, joita ei tänne päin juurikaan ole tullut. Raskaan sarjan oluet ovat tunnetusti hyviä ja tulihan niitäkin maisteltua.

The Taproom oli viihtyisä paikka jossa baari, ravintola ja oheistuotemyymälä olivat saman katon alla. Noin kilometrin päässä sijaitsi myös varsinainen kauppa jossa oli myynnissä oluiden lisäksi myös valtava määrä erilaista fanitavaraa. Kummastakin paikasta sai toki ostaa olutta mukaan. Ravintolan ruokapuoli oli maistuva ja annokset Jenkkilän tyyliin varsin reiluja. Herkullinen satay -kana ja aasialaistyylinen tonnikala olivat erittäin toimia purtavia oluiden kylkeen. Tässä sekalaiset muistiinpanot reissun eri vaiheissa kokeilluista FW -oluista.

Ensimmäisen panimovisiitin aikana kokeiltiin 4 oluen flight ja 1-2 olutta hanasta. Näistä vain Nitro Merlin nousi selvästi muiden ylitse. Todella samettinen suutuntuma vaikka monesti nitroista voikin tulla turha kylläisyyden tunne. Guinness jenkkitwistillä? Kuin aikuisten kaakaojuomaa. Muut flightin oluet eivät kovin hyvin mieleen painuneet vaikka taso sinänsä oli hyvä. Humalavetoiset oluet kuten Luponic Distortion -sarjan oluet ovat luonnollisesti paikan päällä tuoreempia kuin esim. Systembolagetista vanhentuneina hankittuina ja toimivat hyvin reissun sessio-oluina.

Mukaan ostetuista pulloista erityisesti vuoden 2016 Lil’ Opal oli todella upea olut. Tynnyrikypsytetty brettasaison osui Hankalan Asiakkaan makuhermoon täydellisesti. Valkoviinimäisestä ja kuivasta oluesta nousi esiin erityisesti salvian ja rosmariinin yrttisyys. Krieky Bones Batch 4 (2017) puolestaan oli todella marjainen kokemus joka ei ollut ollenkaan liian hapan mutta silti makeutta ei ollut laisinkaan. Suutuntuma oli skarppi ja terävä ja makumaailma loi upean pohjan kirsikoille. Olisikohan siinä ollut paras vastaan tullut kriek tähän asti, ml. belgialaiset klassikot…? Mahdollisesti. Kertakaikkiaan upea olut. Tästä ohi menee lähinnä hyvin kellaroitu 3 Fonteinenin Schaerbeekse Kriek.

Paluumatkalla kokeiltiin lisää hanaoluita ja myös mielenkiintoinen vuosikertoja sisältävä flight. Propagator Lager oli crisp ja freesi peruslager joka tuoreenoloisena korosti myös humalaprofiiliaan. Taproom Hefeweizen oli tyylilajilleen uskollinen muttei ikimuistinen tapaus. Mole Merlin oli hieman eksoottinen versio Merlin -sarjan oluista. Pippuriseen meksikolaisviritelmään oli lisätty tilkka Helldoradoa pitäen prosentit kuitenkin varsin maltillisella 5,3% tasolla. Chilin polte jälkimaussa tuntui pitkään ja olut toimi hyvin mausteisen ruoan kanssa. Leo V. Ursus: Wookus oli tyyliltään black rye imperial IPA. Tuoreuden ja minimaalisen paahteisuutensa vuoksi se voisi sokkona mennä vaaleasta ruisdipasta. Kyllähän sitä siis joi vaikka bipa ei oluttyylinä allekirjoittaneelle yleensä uppoa. Unfiltered DBA ei säväyttänyt mutta meni välioluena illallisen yhteydessä. Pääesiintyjänä oli kuitenkin nelikkö panimon raskaamman sarjan oluista. Tämä setti oli juuri edeltävänä päivänä julkaistun vuoden 2018 Sucaban kunniaksi tarjolla Taproomissa. Vuoden 2016 Sucaballa aloitettiin ja siinä nousi erittäin vahva vaniljaisuus esiin heti kärkeen. Maku oli jo kypsynyt mukavasti ja pyöristynyt hieman, vaikka viinaisuuden terävyyttä ja kuumuutta siinä toki oli jäljellä. Tälle voisi muutama vuosi lisäaikaa tehdä hyvää. Sucaban juuri julkaistu 2018 versio poltteli kovasti suussa mutta vaniljaisuus oli pienempi kuin muistikuvat vuosia sitten kokeillusta suhteellisen tuoreesta Sucabasta. Yllättävän juotava tapaus kuitenkin vaikka ikä tällekin tekisi hyvää. Firestone 17 (XVII) Anniversary Ale oli tuttu jokusen vuoden takaa ja muistikuviin verrattuna se oli pienoinen pettymys. Kroppa tuntui ohuelta, Parabolan ähkyisyys tuntui taustalla ja Stickee Monkeen makeutta oli myös mukana. Vanijlainen mallaslikööri? Ihan OK kuitenkin. Flightin viimeinen olut oli Firestone 19 (XIX) Anniversary Ale joka oli harmillisesti lähinnä viinainen sotku josta ei saanut selvää käsitystä hyvästä yrityksestäkään huolimatta. Tai sitten voimakkaasti maustettu ruoka oli saanut makuaistista lopullisen niskalenkin. Tässäkin sisältönä 2/3 Stickee Monkee ja Parabola eli tutunoloinen makumaailma vaikkei ihan kotiin asti mennytkään.

Mukaan paluumatkan vierailulta tarttui muutama hapanolut lisää. Peachy Bones (Batch 2) oli todella maistuva brettasaisonpohjalla 4kk ajan tynnyrikypsytetty persikkasour. Persikat tuntuivat erittäin tuoreita ja sitä komppava sopivan kirpeä brettapohja oli lähes taivaallinen yhdistelmä. Tästä ei paljoa jenkkisourit parane. SLOambic Batch #3 (2016) tarjoili pari vuotta tynnyrikypsytetyn karhunvatukkasourin joka oli lisäksi muhinut pullossa noin 1,5 vuotta. Kirpeä, marjainen, herukkainen, hilloinen. Tammitynnyri loi hienon kuivan taustan jolla tämä, varsin kirpeä, olut toimi hienosti. Tämän kohdalla kirpeys olisi varmasti heikkohermoisimmille liikaa. Hilloisuus toi mieleen Casa Agrian hieman vastaavan oluen joka kokeiltiin aiemmin Losissa. Lopulta viimeisenä kokeiltu Reginald Brett (2017) oli hieman pettymys. Jo vaahdossa vahvaa maltaisuutta tarjoileva bourbon- ja tammitynnyreissä kypsytetty Double DBA oli kirpeähkö ja hieman voimakkaampi tapaus. Se ei osannut päättää oliko se brettainen sour vai mallasbourbonsotku.

Firestonin jo tuttujen voimakkaiden tynnyrikypsytettyjen oluiden rinnalle oli tällä reissulla hauska päästä kokeilemaan taidokkaasti tehtyjä Barrelworks -sarjan soureja. Ensivaikutelma niistä oli varsin laadukas ja tuotteet tuntuivat useimmiten loppuun hiotuilta. Tynnyrikypsytyksen tämä panimo myös taitaa erinomaisesti. FW:n hapanoluita kun vielä saisi paremmin saataville tännekin päin maailmaa. Ehkä joku päivä?

 

Hanaoluet osa 1

Hapan rivi

Hanaoluet osa 2

Vanhaa olutta tarjolla

Vanhat oluet rivissä

Persikkataivas

Kirpeä yömyssy

About the Author

Hankala Asiakas

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *