USA osa 4: Matka Los Angelesiin ja bottleshare

Berkeleystä lähdettiin ajelemaan etelään Highway 1:stä ja pikavisiitti idyllisessä pikkukaupungissa Montereyssä käänsi kurssin takaisin 101:lle, jota paahdettiin kuvankauniiseen Pismo Beachiin asti. Huikea auringonlasku siivitti lähiravintolan erinomaista meksikolaistyylistä ruokaa, joka huuhdeltiin alas massatuotetulla vaalealla laagerilla. Aamulla suunta otettiin etelämmäksi ja Malibun kauniin rantareitin kautta lähestyttiin Santa Monicaa, jossa jäätiin samantien jumiin Los Angelesin äärimmäisen jumittavaan liikenteeseen. 16-kaistainen 405 oli tosiaan four or five miles an hour tai don’t be there at 4.05 pm kuten paikalliset kuulemma sanoivat. Ruuhkaiset kaistat vasemmalta ja oikealta yhdistyivät ajomatkalla Hawthorneen, joka toimisi tukikohtana noin viikon ajan.

Los Angelesin lentokentän eteläisellä puolella olisikin luvassa muutamia mielenkiintoisia bottleshopeja ja panimoita tuleville päiville. Yksi matkan kohokohdista oli bottleshare paikallisen ystävän luona. Matkalaukut olivat täynnä treidioluita joten kovasti ei jaettavaksi ollut pulloja mukana, mutta Losin kämpille saatu tuore lähetys Bostonista takasi muutamia mielenkiintoisia mehuipoja, joita mielellään jakoi porukan kesken. Tässä illan kulkua, sekalaisista muistiinpanoista, nestemäisten virstapylväiden muodossa.

Uber vei mestoille Redondo Beachin alueelle, jossa heti alkuun iskettiin Tree Housen Alter Ego laseihin. Hypetetyn panimon IPA oli erittäin hieno esitys ilman mitään kikkailuja. Yksinkertaisesti selkeä ja taidokas esitys tyylilajista ilman sen kummempia lisämausteita. Panimolta allekirjoittaneen toinen kokeiltu olut oli positiivinen kokemus, vaikka ylisuuret odotukset olivatkin täytettävänä. Hetken kuluttua kämpille saapui lisää oluen ystäviä joista osaan oltiin tutustuttu etukäteen Instagramissa. Aiemmin viikolla Venturan läpi ajetussa ja ohitetussa Oxnardissa toimii Casa Agria, jonka NEIPA When The Sun Hits kokeiltiin seuraavaksi. Todella mehukas, hämmentävästi oikean mehun ja hedelmien tuntuinen, IPA oli varsin maukas tapaus. Tämän panimon aiemmin kokeillut oluet ovat myös olleet kuin nestemäisiä auringonlaskuja eikä tämä ollut poikkeus. Heti perään pöytään nostettiin The Good Beer Companyn Ralph. Allekirjoittanut koki olevansa hieman jäljessä olutskenen meiningistä kun tämäkin panimo oli selvästi kovassa nosteessa vaikkei siitä ollut kuullutkaan. Joka tapauksessa kyseessä oli siis suhteellisen (paikallisesti?) hypetetty sour, joka tarjoili tiukan happamuuden lisäksi varsin upean hedelmäcocktailin spektrin. Jenkkien vilkkaasta panimoskenestä, varsinkin paikallisista kuvioista, jää helposti etäisen Pohjolan perällä jälkeen. Ei ollut kuitenkaan aika jäädä murehtimaan sillä oli vuoro avata toinen Casa Agrian olut, Boysenberry Spread. Lähestulkoon päräyttävän hilloinen marjasour teki Hankalaan Asiakkaaseen lähtemättömän vaikutuksen. Upea tasapaino, kaunis väri ja runsas mehuisuus. Todella laadukasta tavaraa. Pian illan muut osallistujat innostuivat muistelemaan omaa lapsuuttaan ja Jenkkilän klassista appelsiinivaniljamehujääjäätelöä. Jääkaapista pöydälle lätkäistiin äärimmäisen hypetetyn J. Wakefieldin Orange Dreamsicle. Voimakkaan appelsiininen ja vaniljainen jälkiruokaolut loi hämmentävän illuusion sille lapsuuden herkulle josta muut puhuivat. Erikoinen olueksi? Kyllä. Hyvää? Ehdottomasti. Wakefieldin kädenjälki on selvästi laadukasta, eikä ihme että se monesti nousee yhdeksi kehutuimmaksi Jenkkipanimoista. Lisää on saatava.

Makeus oli aika pyyhkiä pois ja de Garden Dame Rouge oli varsin tymäkkä, parin vuoden ikäinen farmhouse ale, johon oli sekoitettu kirsikkaa ja vadelmaa. Todella hapan ja kauniin värinen. Maitohapot iskivät suoraan päin näköä mutta olut toimi silti. Ei heikkohermoisille. Mukana oli myös pari mielenkiintoista Jester Kingin hapanta olutta. Sivulauseena mainittakoon että panimon oluet ovatkin viime aikoina saaneet varsin hyvin tilaa eurooppalaisissa nettikaupoissa, mikä tietysti lämmittää kaukaisten maiden oluen ystäviä. Bière De Blanc Du Bois (Blend 4) oli miellyttävä hapan saison valkoviinitwistillä mutta jäi vähän ns. välijuomaksi. Pikkunälkä yllätti iloisen olutseurueen ja grilliä alettiin lämmittämään. Neljän miehen voimin oli grilli pian kuumana. Hetken kuluttua pöytä notkui nachoja ja grillattua lihaa. Illallista tilattiin kätevästi Uber Eatsilla. Ei muuten kummoisempi applikaatio. Jester Kingin Biere De Syrah (Blend 2) oli upean marjainen punaviinitynnyröity sour joka maistui erinomaisesti grillattujen beef slicejen ja tulisen salsan kaverina.

Seuraavaksi olikin aika korkata tuoreena nautittava olut. Monkishin ja paikallisen pizzerian yhteistyöolut Beer. Hope. Meatballs. oli todella onnistunut mehuipa jonka pehmeys peitti taustalla tuntuvan greippisyyden. Tuuhea humalointi puski päälle tuoksussa ja maussa. Ei tätä panimoa syyttä hypetetä. Heti perään pöydälle heitettiin kahden hypepanimon, Monkishin ja Trilliumin, yhteistyöolut… < Insert Hip Hop Reference Here > oli selvää amerikkailaisen hypetetyn mehuipan huipentumaa. Äärimmäisen tiukka humalointi tihkui öljyistä humalaa kuin olisi hieronut naamaa säkilliseen humalakäpyjä. Hämmentävästi oluessa tuntui jopa lakritsainen sivumaku. Mm. Galaxy -humalan voimakas läsnäolo oli lähes tulkoon overkill mutta selvästi illan muiden osallistujien humalakiintiötä ei oltu vielä täytettyä, ei läheskään. Heti perään korkattiin Monkishin Smarter Than Spock, vuosimallia 2018, joka toimi erittäin hyvin luoden mehukkaan pohjan tuliselle perulaiselle ruoalle. Erittäin tasapainoinen vain muutaman tunnin ikäinen NEIPA yhdeltä maailman parhaista humalavetoisten oluiden panimoista. Ajatus lähestyvästä vierailusta Monkishilla aiheutti pienimuotoiset tärinät… Tämä olut oltiin julkaistu juuri sopivana eikä olut ollut liian ns. vihreä eli ylituore tai, kuten joku hyvin kiteytti, maistunut screwdriveriltä.

Ilta ei toki ollut vielä siinä sillä yhtäkkiä mestoille pamahti kaveri joka oli ollut Toolbox Brewingin julkaisussa ja ajanut lähes kaksi tuntia paikan päälle illan bottlesharea varten. Mukana takakontissa oli sekä tuoretta pirtelöipaa ja stoutia. The Truffledome Imperial Stout oli todella siirappinen maitokahviolut. Erittäin runsas ja makea kahvijuoma joka oli lähestulkoon pastry stoutin koulukirjamääritelmä. Seuraavaksi kokeiltiin Kane Brewing Companyn reipas stout Christian Patrick. Allekirjoittanut pääsi vihdoin kokeilemaan ko. panimon olutta. Vahva kahvisuus ja tynnyrin kuivuus nosti tämän oluen yhdeksi illan parhaista. Erittäin tyylikäs mutta konstailematon olut. Toinen pitkään allekirjoittaneen haikailema olut kokeiltiin seuraavaksi. Mikerphonen Imperial Smells Like Teen Spirit oli äärimmäisen vaahterasiirappinen tuhti imperial stout jota olisi voinut tilata kylpyammeellisen verran. Kertakaikkiaan upea sokerishokki josta olisi halunnut nauttia loputtomiin. Pikainen visiitti humaloitujen oluiden alueelle tapahtui Trilliumin ja Omnipollon yhteistyön Covered In Puppiesin kanssa. Tämä versio oli Trilliumilla pantu olut ja hieman yllättäen, se jäi tämän oluen versioista alhaisemmin (Ratebeerillä) arvioiduksi verrattuna Sigtunalla pantuun versioon. Hieman vanha tölkki mutta toimi makeana humalapommina. Danker than a mf.

Lopulta ilta tarjoili, tyypilliseen tapaan, kavalkaadin herkullisia oluita mutta tässä vaiheessa jäivät muistiinpanot kakkossijalle sosiaalisen kanssakäymisen kanssa. Jossain vaihessa pöytään kannettiin Cigar Cityn Marshal Zhukov’s Imperial Stout (Cognac Barrel Aged) joka oli erittäin makea ja tynnyrin voimaa imenyt siirappinen olut. Todella päräyttävä tapaus ja yksi parhaista todella pitkään aikaan. Vuoden paras olut? Tässä vaiheessa mitaleja oli toki helppo jakaa, mutta katsotaan mitä 2018 vielä tuo mukanaan… Marshal Zhukov’s Penultimate Push (Bourbon Barrel Aged) ilmestyi pöytään jossain vaiheessa iltaa ja oli äärimmäisen upea mutta todella tuhti makean ähkyinen jättiläinen. Lopulta illan kuninkaan oli aika astua pöytään. Bottle Logicin Number Crunch oli 13,6% vahvuinen bourbontynnyröity imperial stout vaniljalla ja kaakaolla. Panimo on erittäin hypetetty ja tynnyrikypsytettyä Stasis -sarjaa kehutaan panimon parhaaksi. Tämä olut oli käsittömättömän hieno tuote. Uskomaton tasapaino jossa kaakao leikitteli makuhermojen kanssa silkkisellä, jopa kauramaitoisella lattepohjalla. Aikuisten maitokaakakota? Tämän kohdalla sanat eivät voi mitenkään kuvata sitä tunnetta kun lähes täydellisen imperial stoutin saa imaistua mahtavassa seurassa. Tämä oli kuin Omnipollon jälkiruokastouttien luoma illuusio makumaailmasta, mutta ilman sitä keinotekoista tunnetta tai makua. Mitään esanssisuutta ei ollut havaittavissa. Lähes lisätyn todellisuuden mukainen kokemus. Tämä oli äärimmäisen lähellä ns. 5/5 arviota… Tästä olikin hyvä jatkaa kämpille uusia seikkailuja kohti. Aamen.

 

Joo hypepanimo ja sellaista, IPAa se vaan on

Auringonlasku tölkissä

Ralph, nice to meet yo’

Boysenberries, mmm…

JWB hoitaa homman

Tillamookin oma panimo

JK in da house pt. 1

JK in da house pt. 2

Sekalaisia kaljatölkkejä

KANE!

Vaahterasiirappia kokonaiselle kylälle

Koiranpentuja ja sellaista

Konjakkitaivas

OMGWTF?

Illan raskaan sarjan sankarit

Kolme veljestä joita ei tällä kertaa kuitenkaan kokeiltu. Kuva ei liity aiheiseen.

About the Author

Hankala Asiakas

2 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *