USA osa 3: The Rare Barrel

Lauantai-ilta koitti ja auringonlaskun jälkeen oltiin The Rare Barrelin sisäpihalla. Edessä oli sisäänkäynti suureen avoimeen tilaan jossa ihmiset seurustelivat pienen baarin edustalla ja taustalla oli valtava määrä tynnyreitä lattiasta korkealle kattoon.  Valaistus oli hämärän tunnelmallinen ja laseissa näkyi värikkäitä oluita. Oli korkea aika istua baaritiskille ja tilata maistiaiset kaikkia panimon omia hana- ja pullo-oluita.

Ensimmäinen olut, Together We’re Better, tarjoili sekoitetun vaalean hapanoluen joka oli höystetty guavalla, ananaksella, kirsikoilla, passiolla ja persikoilla. Hedelmät olivat erittäin hienosti tasapainossa miellyttävällä hapanolutpohjalla. Kuin ananasmehua kevyellä tynnyriviimeistelyllä. Seuraavaksi kokeiltu Ensorcelled jäi hieman yksiuloitteiseksi jenkkitulkinnaksi Flandersin punahappamista oluista. Maitohapot puskivat aikalailla sekoittaen suhteellisen raskaan tuntuista makumaailmaa. Merlot You Didn’t oli erikoinen kokeilu: vaalean, rypäleillä höystetyn, hapanoluen tynnyrit oltiin avattu ja mukaan lisätty merlotrypäleitä ja saisonia, jonka jälkeen ne oltiin jätetty kypsymään spontaanisti. Olut oli kuin punaviiniterästettyä siideriä jonka jälkimaussa maistui hieman hämmentävästi puolukkamehu. Seuraava olut, The Mind’s Chai, oli todella sekava tapaus… Hapanolut jossa tuntui mm. tumma suklaa, kaneli, muskottipähkinä, itämainen tee ja kookosmaito. Mitähän tässä oltiin ajateltu? Lasia oli haastava saada tyhjäksi. Witbierin suuntaan kumartava From Somewhere Else oli jenkkityyliin yliviritetty tyylilajin tulkinta joka oli lopulta kevyesti hapan. Ihan hyvä vaikka korianteri alkoi vähän tökkimään. Wise Guise (Batch 4) oli sekoitettu punertavan tumma hapanolut vadelmilla ja todella hyvä tulkinta belgien framboisesta. Todella hyvä marjaisuus jonka happamuus oli myös hyvällä tasolla vaikkakin varsin voimakas. Viimeinen hanaolut, Dreamsong, oli hapan saison. Happamuus oli kevyempää kuin illan muissa oluissa ja se tasoitti hyvin makuhermoja. Todella juotava olut.

Hanaoluiden lisäksi tarjolla oli paria olutta pulloista ja niistäkin kokeiltiin luonnollisesti kummatkin vaihtoehdot. Map of the Sun (2017) oli todella maukas aprikoosihapanolut jonka elegantti makumaailma ja hieno tasapaino nostivat sen lähelle muita legendaarisia aprikoosioluita kuten West Ashley tai Fou Foune. Erittäin maistuva tapaus. Toinen huippu oli With Moxie – poreilevan hapan saison jossa oli paljon sitruunan, mangon, persikan ja trooppisten hedelmien makua. Hieno esimerkki jenkkityyliin tehdystä happamasta saisonista. The Rare Barrelia ei turhaan kehuta, sillä onnistuessaan ovat oluet todella hienoja ja panimon innovatiivinen ja fokusoitu tekeminen on asiallista. Kaikki illan oluet eivät tietenkään olleet huippuja mutta näin kokeilevalla meiningillä tulee väkisinkin epäonnistumisiakin. Tämän happaman täyslaidallisen jälkeen olikin suutuntuma ns. finaalissa. Seuraavaksi matka jatkui Los Angelesin suuntaan josta lisää toisen kerran.

 

Suu happamaksi

Hapan ilta

Tynnyrit rivissä The Rare Barrelilla

About the Author

Hankala Asiakas

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *