USA osa 1: Pliny the Younger

Huh, tästä se lähtee. Ensimmäinen vierailu Jenkeissä yli 10 vuoteen ja ensimmäistä kertaa Kaliforniassa. Odotukset olivat luonnollisesti suuret ja vaikka kyseessä olikin ns. perheloma eikä beercation, oli olutta myös luvassa. Edessä oli pari viikkoa oluen luvatussa maassa jossa on niin paljon kokeiltavaa, koettavaa ja nähtävää. Hyvät valmistelut ja pienet lämmittelyt alla oli aika lähteä matkaan. Finnair perui alkuperäiset lennot mutta pienen säädön ja 30+ tunnin matkan kuluttua oltiin lopulta perillä Berkeleyssä. Lennoilla ja kentillä tuli vastaan muutama sekalainen olut jotka tulisivat kalpenemaan muiden matkan oluiden rinnalla.

Vuokra-auto alle SFO:n kentältä ja ruuhkien läpi Bay Arean itärannikolle josta suoraan tarkistamaan ensimmäisen lähimarketin olutvalikoimaa. Trader Joe’s oli Whole Foodsin kaltainen trendikäs ja terveellistä ruokaa myyvä viihtyistä ketju. Olutvalikoima ei loppupeleissä ollut kovin kummoinen, mutta kun hyllyt notkuivat uusia “tikkejä” ja pää oli sekaisin kuin seinäkello matkustamisen jäljltä, oli siinä pienoinen tärinä käsissä kun piti alkaa rikkomaan 6-packeja (sorry, Joe) ja poimimaan koria täyteen kaljaa. Samana päivänä tehtiin vielä muutaman tunnin ajolenkki Bay Bridgen yli ja Palo Altoon jossa reissun pari ensimmäistä treidiä hoidettiin pois alta. Nukkumaankin olisi pitänyt mennä ajoissa sillä seuraava aamu olisi aikainen, mutta muutama olut oli luonnollisesti korkattava pois alta.

Herätys aamuneljältä, voileipä naamaan ja tien päälle kohti Santa Rosaa. Noin tunnin ajomatkan jälkeen oli auto parkissa ja pimeässä aamussa viiden jälkeen suoraan jonon jatkeeksi legendaarisen Russian River -panimon edustalle. Jonossa oli noin 70-80 reipasta (tai hullua) oluen ystävää ja kaikki odottivat kellon liikkuvan kohti 11.00 jolloin olisi aika korkata vuoden 2018 Pliny the Younger. Osa porukasta oli yöpynyt panimon edustalla ja osa tullut 3-4 aikaan aamuyöstä. Muutamaa tuntia myöhemmin oli jono jo sen mittainen ettei Plinyä pääsisi maistamaan ennen iltapäivää. Panimo ottaa vastaan noin 120-130 asiakasta kerralla ja jokaiselle annetaan max. 3 tuntia aikaa nauttia panimoravintolan antimista. Sen jälkeen on seuraavan ryhmän vuoro. Tähtäimessä oli siis ehtiä ensimmäiseen kattaukseen joka alkoi jo 10.30 jälkeen ja se onnistui. Jonossa oli letkeä tunnelma vaikka se ei ollut mikään festivaali jossa olut virtaisi, päinvastoin oltiin jonossa panimon toiveesta selvin päin ja asiallisesti kunnioituksesta naapureita kohtaan. Jonossa ei tarvinnut toki yksin jumitella sillä vierustoverit olivat varsin mukavia, kuten yleensä oluen ystävät ympäri maailmaa monesti ovatkin. Porukka hengaili makuupusseissaan, jotkut pelasivat Nintendo Switchiä ja osalla oli koiria mukanaan. Pari kaverusta Santa Rosan seudulta olivat jo kahdeksatta vuotta jonossa ja heidän ollessa seuraavina jonossa, oli heihin helppo tutustua. Hyväksyivät jopa Hankalan Asiakkaan jakamaan pöydän kun lopulta päästiin sisään. Panimo tarjosi jonottajille kahvia ja purtavaa samalla kun lähi(kahvi)kuppiloiden myyjät ottivat vastaan tilauksia. 10.30 aikaan alkoi jonossa tapahtumaan ja odotukset kasvoivat. Porukkaa otettiin hitaasti sisään mutta kun kolmen Pliny-lipukkeen ranneke oli ranteessa ja päästiin pöytään, oli vihdoin aika tilata olutta.

Pliny the Younger ei tuoksunut kovinkaan voimakkaasti mutta siinä ei kauaa nenä tuhissut kun oli aika maistaa… Yksi “olutelämän” pitkäaikaisimmista haaveista oli käymässä toteen. Maussa oli äärimmäisen tuuhea humalan tuntuma, hieman saman luonteinen kuin Pliny the Elderissä, mutta todella paljon puhtaampi ja selkeämpi. Sitruunainen, silkkinen ja todella kevyt. Mallas ei oluessa tuntunut mutta tämä olut onkin juotava mahdollisimman tuoreena humalten ollessa pääroolissa. Alkoholin poltetta ei meinannut tuntea ollenkaan ja prosentteja luulisi sokkona olevan puolet vähemmän kuin 10,25%. Tasapainoisuus oli täydellinen ja tässä oli mahdollisesti yksi parhaista oluista mitä Hankala Asiakas on päässyt kaatamaan suuhunsa. Miten triple ipa voi tuntui näin kevyeltä? Miten olut voi olla näin tasapainoinen, silkkinen ja selkeä? Ehkä vuosien odotus ja kevyt jetlag oli sekoittanut pään. Yhdeksän eri humalalajiketta ovat erittäin upeasti harmoniassa, kuului pöytämme ilmaantuneen Vinnie Cilurzon kommentti. Panimomestari tervehti kaikkia vieraitaan ja keskusteli hyvän tovin oluista kanssamme. Hän mainitsi myös uuden yhteistyöoluen olevan suunnitteilla Allagashin ja Cantillonin kanssa. Edellinen julkaistiin 2014 Cantillonin Quintessence -tapahtuman yhteydessä. Mukava ja sympaattinen kaveri. Youngerin yhteydessä panimon tapaa myydä myös vanhoja vuosikertoja oluistaan. Kyseisenä päivänä tarjolla oli vuoden 2010 Consecration, joka tuoksui taivaalliselta pitkän kypsytyksen jäljiltä. Maku oli todella kirpeä (kuten myös tuoreehkonakin) mutta pyöreän maitohappoinen. Tämän oluen voinee unohtaa kellariin vieläkin pidemmäksi aikaa sillä se ei vielä ollut periksi antanut.

Oluiden ja erinomaisen pizzan jälkeen piti luonnollisesti napata mukaan mm. tuoretta Elderiä ja Blind Pigiä. Paikalliset hakivat panimokaupasta kylmiä laatikoita Elderiä. Lopulta jonossa tavatut uudet tutut lähettivät vielä kotikellaristaan mukaan vanhan Beatification -vuosikerran ja hyväntekeväisyystarkoituksessa tehdyn Framboise for a Curen vuodelta 2015. Beatificationia on hyvin harvoin tarjolla ja valitettavasti on todella sattumanvaraista löytää sitä edes panimolta, joten olivat kaverit upean vieraanvaraisia. Framboisessa olivat vadelmat jo hieman feidaantuneet mutta se oli silti varsin laadukas jopa hieman makeahko olut, jota oli hauska päästä kokeilemaan. Ajomatkalla Santa Rosasta Berkeleyhin oli hyvä pysähtyä Beercraft -nimiseen myymälään jossa oli erittäin hyvä olutvalikoima ja baari varustettu mm. Cellarmakerin ja Sante Adairiuksen oluilla. Tämä olutkeidas sijaitsi käytännössä moottoritien varressa. Sieltä matka vei takaisin majoituksen suuntaan. Kämpillä juotu neljän päivän ikäinen Blind Pig oli erittäin tyylipuhdas greippinen IPA. Tätä Plinyn varjoon monesti jäävää IPAa on jopa Kaliforniassa suhteellisen haastava löytää, joten monet hakevat sitä suoraan panimolta. Elderiä hedelmällisempi Blind Pig oli vihdoin hauska kokeilla tuoreena. Myöhemmin reissun aikana kokeiltu Russian Riverin Temptation oli myös upea olut. Kuiva lambicmainen hapanolut oli saanut hienon viinimäisen vivahteen tynnyreistä. Tasapaino oli todella hieno ja olut sopisi varmasti esim. valkohomejuuston kaveriksi.

Seuraavaksi oli aika suunnata takaisin Berkeleyhin, jossa oli pari päivä aikaa tutustua alueeseen ja pariin muuhun panimoon. Niistä lisää seuraavassa USA -storyn osassa.

 

Jono aamuyöllä

Jono aamupäivällä

Nyt sitä saa

Ranneke haltuun

Vinnie vaimoineen pitämässä avajaispuhetta

Sitä itseään

Lähtisikö mukaan vaikka kylmä laatikollinen tuoretta Plinyä?

At the source

About the Author

Hankala Asiakas

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *