Tanskalaiset käymässä Kalliossa

Kun Tukholman kevätretkestä oltiin selvitty, oli aika suunnata Kallioon tutun olutporukan kanssa jakamaan mielenkiintoisia pulloja. Mukana tällä kertaa oli myös yksi tanskalainen olutystävä parin kaverinsa kanssa. Perjantaina nähtiin päivällä Sorissa lounaalla ja ehdittiin ensimmäiset kuulumiset, sekä muutamat oluet, vaihtamaan. Muutamaa tuntia myöhemmin oli treffit Piritorilla ja sieltä suoraan pelipaikoille. Illan ohjelmassa olisi monta odotettua tapausta ja lopuksi tarkoituksena vierailla Panemassa näyttämässä tanskalaisille että kyllä täälläkin tuore humala virtaa hanoissa.

Ilta sai happaman alun Cascaden vuoden 2016 Apricot Alen muodossa. Todella funky olut jossa aprikoosi oli hienosti läsnä ja kestäisi varmasti pidempääkin kypsytystä. Piristävä startti. Heti perään ladattiin laseihin illan ensimmäinen suuri stout, vuoden 2017 Bourbon County Brand Stout, joka 14,1% vahvuisena loi erittäin tuhdin, suklaisen ja “kuuman” makumaailman. Mutakakkua ja viinaisuuden poltetta. Nuori tuote jolla on upea kypsytyspotentiaali. Suut huuhdottiin humalalla ja vuorossa oli Magnifyn Rock Me Dr. Vic. Himmerigetistä edellisviikolla ostettu tölkki tarjoili sameankitkerän mehuipan, höystettynä nimensä mukaisesti juuri Vic Secret -humalalla. Yllättän neutraali ja mitään sanomaton mutta sopihan se hyvin välijuomaksi.

Seuraavaksi päästiin kehutun Bottle Logicin pariin. Leche Borracho (2016) oli tuhti olut jonka tuoksussa tuntuivat chili ja tequila. Chili poltti ensipuraisulla varsin hyvin mutta kun suu hieman turtui, pääsivät vanilja ja makeus esiin. Tequila ei lyönyt tynnyrikypsytyksestä huolimatta yli vaan peittyi juuri sopivasti muiden makujen alle kuitenkaan kokonaan katoamatta. Laadukas olut jonka ulottuvuudet jatkuivat ja kehittyivät jokaisen suullisen kohdalla. Tähän väliin oli sopiva päästä kunnolla humalan makuun ja vuorossa oli Evil Twinin ja Equilibriumin yhteistyöolut Even More Unbalanced. Todella voimakas mangomehuinen olut jossa oli erinomainen tasapaino eikä sen 10% tuntuneet lähes missään. Kitkeryys oli minimaalinen. Hill Farmsteadin Barrel-Aged Dorothy (Batch 2) toimi hyvänä siltana ennen seuraavaa stoutia. Funky tuoksu josta nousi kevyt juustoisuus ja samppanjan tapainen paahtoleipäisyys. Upean kuiva ja jopa kirpeä maku mutta harmillisesti vuoden tynnyrikypsytys ei ihan päässyt valokeilaan asti. Erittäin laadukas saison kuitenkin Hill Farmsteadilta, mutta niinhän ne yleensä ovatkin.

Illan toinen Bourbon County -sarjan olut oli Bourbon County Brand Northwoods Stout (2017) joka oli mustikkamehulla ja mantelilla höystetty versio. Tuoksussa nousi mantelin lisäksi marsipaani ja itse tuoksu oli huikea. Tätä olisi voinut nuuhkia vaikka kuinka pitkään (missähän se tyhjä pullo nyt on, hmm…) mutta oli aika myös maistaa sitä. Mantelisen ensimaun jälkeen mustikka nousi esiin ja loi tutusta bourbonstoutpohjasta erilaisen mutta onnistuneen version. Upea olut mutta ei sitä välttämättä kokonaista pulloa yksin joisi… Tai ehkä kuitenkin. Tämän perään päästiin Trilliumin pariin, jolta tällä kertaa mukana oli varsinainen kummajainen – kahvihöystetty vaalea barleywine Day & Night. Tuoksussa kahvi jyräsi mutta maku oli hämmentävän tunkkainen. Kuin voimakas massatuotettu lager johon olisi kaadettu kahvia, siltä se myös näytti. Toisaalta jotenkin hieman laadukkaan tuntuinen tai ehkä panimon nimi vain loi illuusion siitä. Eipähän tarvitse ainakaan toiste maistaa.

Tähän väliin oli pakko saada kunnollinen humalapommi ja nosteessa olevan Equilibriumin MC² oli hyvä veto. Tuoksussa tuntui liima ja maku kehittyi mukavasti lasissa. Ehkä jopa hieman enemmän kirpeä kuin kitkerä. Personaallinen olut joka tapauksessa. Seuraavaksi oli vuorossa yksi illan odotetuimmista oluista, Hill Farmsteadin Madness & Civilization #9. Panimon sekoitus jopa pari vuotta tynnyrikypsytetyistä stouteista höystettynä tuoreella sellaisella, vaniljalla ja kookoksella. Tuoksussa oli reippaasti kahvia ja paahteisuutta, jopa kevyttä makeutta. Maussa kookos nousi yli muiden ja kokonaisuus tuntui simppeliltä mutta silti erittäin hyvin loppuunhiotulta tuotteelta. Tämän jälkeen suut huuhdeltiin Magnifyn dipalla Full Disclosurella. Tuoksussa ja maussa tuntui lähes pelkästään humalointi, jälkimaussa humalainen pöly. Tämä oli lähinnä vain ja ainoastaan pelkkää humalaa, ei muuta.

Illan kolmas ja viimeinen Bourbon County -olut oli Bourbon County Brand Barleywine (2017). Reilut 14% vahvuinen barleywine tuoksui taivaalliselta. Kuivattuja hedelmiä, portviiniä, makeutta, vaniljaa. Parasta tässä oli että maku lunasti tuoksun lupauksen kokonaan. Todella upea jenkkibarleywine äärimmäisen viimeistellyllä tynnyrikypsytyksellä. Tämä oli yksi parhaista barleywineistä mitä hyvin pitkään aikaan on vastaan tullut, ellei jopa koskaan. Kypsytyspotentiaalikin vaikutti erinomaiselta. Olisipa näitä laatikollinen kellarissa… Paluu todellisuuteen tapahtui Cloudwaterin DDH IPA Citra BBC:n toimesta. Hyvä tuoksu ja helposti juotava citran showcase oli kaikinpuolin laadukas ja hyvin viimeistelty.

Three Floydsin ja The Brueryn yhteistyöolut Rue D’Floyd (2017) tarjoili tumman paahdetun kahvin tuoksun ja siirappisen paksun oluen. Kirsikoita ja vaniljaa. Tässä oli todellinen slow sipper jota olisi voinut siemailla pidempäänkin, mutta kuten yleensä, oli jo kiire seuraavaan pulloon. Jenkeistä tuotu Casa Agrian Zintástico nosti esiin Kaliforniasta tutun zinfandel-viinirypäleen joilla tämä saison oli höystetty. Punertavan värinen, hapan ja funky olut jonka maussa tuntui happamuus mutta myös maanläheinen ja hieman kuiva zin.

Tähän perään kokeiltiin kotimainen Mufloni Hermansson barleywine joka tuntui lähinnä nestemäiseltä ruisleivältä. Kuiva ja rukiinen, yllättävän laadukkaan oloinen kotimainen tuotos. Sen perään päästiin jenkkipanimojen Cyclen ja Against The Grainin pariin. Dos of Hazard tuoksui todella rukiiselta ja bourbonmakealta. Siirappinen ja tuhti ison maailman malliin tehty olut josta ei makeutta puuttunut. Laadukas tuote mutta varsin raskas kokonaisuus. Loppusuoralla kokeiltiin Mikkelleriltä tylsähkö veriappelsiinihappamuus Hallo Ich Bin Berliner Weisse Blood Orange, Cloudwaterilta upean tuoksuinen mutta kovin kitkerä DDH IPA Enigma Chinook ja Alchemistilta maltainen, paahteinen, brittityylinen Luscious. Ennen lähtöä Panemaan ehdittiin vielä tsekata mm. Brekerietin osakkeenomistajaolut Habitum 2017 joka oli kirpeähkö ja seljankukkainen olut, Mikkellerin tuhkainen, ällömakea ja siirappinen Beer Geek Vanilla Maple Cocoa Shake ja miellyttävän hedelmäinen Rozpusta #2. Melonia, ananasta ja limeä. Lisäksi humalaa Interborolta ja todella hämmentävä, vaalea stout, Time & Tide Brewingiltä. Domino (Imperial White Stout) laittoi aivot solmuun. Tonkapapuja, umamia, vaalea stout? Mitähän tässä oltiin ajateltu? Siinä vaiheessa olikin aika päätellä illan virallinen osio ja suunnata Panemaan tanskalaisten kanssa.

 

Hapan aloitus

Klassikko

Anaheimin kuninkaat?

Tipaa

Vermontin hunajaa

Mustikkaa!

Wtfd?

Dipaa

Hiottua tavaraa

3XDH

#barleywineislife

Ihan vaan sellanen portteri

Zin?

Siirappia Jenkkilän malliin

Ruotsalaista osaamista

About the Author

Hankala Asiakas

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *