Parit oluet 5k:n kunniaksi

Eipä ehtinyt edes vuotta vierähtää syksyisestä 4000. oluen virstapylvään juhlistamisesta kun oli jo 5000 “lasissa”. Kaverin Ratebeer -arviot ehtivät jo 5000 paremmalle puolelle ennen tätä iltaa mutta se toimi silti sopivana tekosyynä avata muutama hyvä olut. Illan ohjelmaan sattui tällä kertaan mukaan oluita mm. vaahterasiirapilla ja “Even More” teemalla. Tässä illan kulku perinteiseen tapaan.

Osallistujien saapuessa korkattiin kellarin uumenista Prairien chilistout Bomb! joka oli tällä kertaa kyseisen oluen toisesta valmistuserästä heinäkuulta 2013. Siinä vaiheessa tätä ei vielä Eurooppaan asti saatu samalla tavalla kuin tätä nykyä ja pullon yläosa oli kastettu vahaan (silloin panimolla oli käytössä eri väriset vahat eri erissä). Vaha tosin vaihtui myöhemmin muoviseksi kaulakoristeeksi. Tuoksussa tuntui iän tuoma nahkaisuus, tummat hedelmät ja harmillisesti myös märkä pahvi. Maku oli edelleen hyvin kasassa vaikka chilit olivatkin jo feidanneet ja jäljellä oli suklainen ja kahvinen, tässä vaiheessa hieman ohut, stout. Tässä viiden vuoden kohdalla oltiin kuitenkin jo selkeästi alamäessä tämän oluen kehityskaaren suhteen ja ko. olut on mahdollisesti parhaimmillaan melko tuoreena chilien ollessa voimissaan. Tämä huuhdeltiin alas Sand Cityn dipalla Even Mo Mofo. Pehmeä ja pyöreä single hop olut nosti mosaicin keskiöön. Hyvä startti.

Heti perään korkattiin yksi illan odotetuimmista oluista – Toppling Goliathin Mornin’ Delight vuosimallia 2017. Tätä olutta on sen maineen ja rajoitetun saatavuuden johdosta valitettavan vaikea saada käsiinsä, mutta kun se kerran saatiin kotiutettua, oli se korkattava heti sopivan tilaisuuden koittaessa. Nyt mukana oli tuttu olutporukka ja hyvä tekosyy päästä tämän makuun. Pieni kuparisella vahalla ja panimon leimasimella koristeltu pullo avautui sen suuremmitta ongelmitta ja huoneen täytti heti valtava vaahterasiirapin tuoksu. Tuoksussa säkillinen kahvipapuja lävähti naamalle ja hiljalleen tuoksusta avautuivat monipuoliset kahvin aromit. Tuoksu oli erittäin upea ja siitä olisi voinut nauttia pidempään mutta oli aika maistaa olutta. Maussa kahvin ulottuvuudet jatkuivat jatkuvasti muuttuen kunnes vaahterasiirapin makeus otti yli jälkimaussa. Makeus ei kuitenkaan ollut liian voimakas vaan hämmentävän hyvin tasapainossa kahvin ja suhteellisen vahvan kuivuuden kanssa. Kertakaikkiaan hieno tuote mutta odotukset sen suhteen olivat toki aivan liian suuret. Hieno kokemus päästä kokeilemaan tätä.

Seuraavaksi lähdettiin makumatkalle länsirannikolle De Garden mainion sourin pariin. Marion De Mer oli 6,2% vahvuinen, marionberryillä höystetty sour. Herukkaa, mustikkaa ja marjamehutiivistettä. Simppeli mutta erittäin maistuva olut jolla oli hyvä nollata makuaisti ennen seuraavaa vaahterasiirappiannosta. Hypepanimo Bottle Logicin Reaction State oli seuraavana vuorossa. Tuoksussa oli voimakas vaahterasiirapin makeus ja vaniljaisuus. Maussa vanilja jatkui ja vaahterasiirappi oli pehmeän makea eikä kitkerän ylimakea, millaiseksi se pahimmillaan voi mennä. Kokonaisuus oli äärimmäisen hiottu ja tasapainoinen. Tämä kiilasi helposti ohi Mornin’ Delightin, jota ei välttämättä näistä oltu odotettu. Tämä oli yksi vuoden upeimmista oluista ja jälleen kerran, huikea esimerkki siitä, miten hyvin Bottle Logic taitaa tynnyrikypsytetyt voimakkaat oluet. Onneksi lisää oli luvassa myöhemmin illan aikana…

Tähän väliin käväistiin humalan maailmassa The Veilin Greenbugattin avulla joka oli tuuhean humalainen, hieman viinainen mutta silti varsin toimiva triple ipa. Sen jälkeen oli aika kokeilla yksi allekirjoittaneen all time toiveista – omassa kategoriassaan legendaarisen Schramm’sin mead. Näitähän toki on vaikka kuinka paljon erilaisia, mutta niiden hankkiminen on ollut hankalampaa kuin Hankala Asiakas oli kuvitellutkaan. Nyt joka tapauksessa mukaan oltiin saatu Amelia (2nd Birthday) upeassa pitkässä ja ohuessa pullossa. Mitähän tämä 14% vahvuinen mead tarjoilisi? Tuoksu vei aistit matkalle josta palattiin vasta hyvän tovin kuluttua. Baroloviinien asfalttisuus ja petrolimainen potku yhdistyi Riojaviinien täyteläisyyteen upealla tavalla. Tuoksusta tuli marjamehun lisäksi mieleen hapanjuuritaikinaan leivottu tuore leipä. Maku oli erittäin tiivistetty ja marjainen, kuiva ja portviinimäinen. Marjalikööriä, tanniineja, kuivuutta. Tämän tuoksu oli yksi parhaista mitä koskaan on tullut vastaan ja maku oli myös erittäin upea. Wow.

Allekirjoittaneen aivot olivat edelleen jossain muualla kun lasiin kaadettiin toinen triple ipa The Veililtä – Paul From Cloudwater. DDH mehuipa joka onnistuneesta toteutuksesta huolimatta oli helppo unohtaa tai sitten se pitää laittaa edellisen esityksen piikkiin. Viimeistään seuraavan oluen kohdalla keskittymiskyky palasi takaisin todellisuuteen sillä oli aika korkata The Brueryn Mocha Wednesday vuosimallia 2017. Reippaan 19,9% vahvuinen imperial stout oli täyslaidallinen kaikkien aistien suhteen. Tämä oli enemmän hieman geneerisen American Strong Ale -kategorian edustaja kuin stout mutta niin tai näin, kyseessä oli erittäin voimakas ja makea tynnyrikypsytetty olut. Sherrymäinen, liköörimäinen, kuparinvärinen ja voimakkuus/juotavuus -akselilla varsin petollinen olut. Kaakaotakin nousi taustalta. Tämä olut ei antautunut helpolla. The Brueryn viikonpäiväoluiden sarjassa tämä ei valitettavasti ihan muiden tasolle kuitenkaan päässyt, vaikka se sinänsä olikin suuri ja suurelta osin hyvin tehty olut.

Seuraavaksi oli vuorossa hapanta Bullfrogin Le Roar Grrrz Druiven (Batch 2) muodossa. Pehmen hapan, hieman tunkkainen mutta marjainen jenkkisour oli ihan kiva tapaus mutta panimo ei ihan tähän mennessä ole vakuuttanut. Cloudwaterin triple ipa Chubbles puolestaan tarjoili hedelmäisen humaloinnin ja varsin tiukan humalaisen tuoksun. Hyvä ja laadukas väliolut vaikka nämä mehuipat muistuttavatkin yhä enemmän toisiaan. Tämän perään oli vuorossa illan toinen Bottle Logic -olut ja se oli jo alkuvuodesta Jenkeissä panimolla kokeiltu Jam The Radar. Se oli edelleen erinomaisen hyvin tasapainoitettu hillostout jonka makumaailma oli hämmentävän upea. Sen perään korkattiin samaiselta reissulta tuotu Highland Parkin ja Jackie O’sin yhteistyöstout Street Lights. 12,5% vahvuinen kookosöveri oli kuin nestemäistä kaurapuuroa kookoksella ja marsipaanilla. Makeutta ja kookosta oli hieman liikaa vaikka olut sinänsä oli ihan toimiva.

Lisää triple ipaa oli tarjolla ja seuraavaksi vuorossa oli North Brewing Co X Het Uiltje – Triple IPA. Citraa ja katkerohumalointia oli reippaasti. Hyvältä tuoksui ja maistui. Seuraavaksi lisää “Even More -sarjaa”. Sand Cityn Even Mo Hygge oli kevyt 14,5% imperial stout. Pähkinäinen, savuinen, laktritsainen. Lisää laktritsia. Tässä vaiheessa pöytään ilmestyi jäätelöä joten oli sopiva tilaisuus kokeilla tätä myös beer floatina eli kaataa olut jäätelön kaveriksi. Toimihan se hyvin vaniljajäätelön kanssa ja varsinkin sen pähkinäisyys pelasi hyvin yhteen vaniljan kanssa, vaikka vähän hassuttelun puolelle se menikin… Seuraavaksi vuorossa oli Kööpenhaminan Baghavenin hapanolut Granadilla. Sopivan tuhdin rungon varmisti 7,4% voimakkuus ja 22 kuukauden tynnyrikypsytys toi oluelle hienon kuivuuden. Poreilevaa passionhedelmää. Hieno tuote ja vakuuttava ensikokemus Baghavenilta, näitä lisää.

Loppuillasta kokeiltiin myös Even More JCS ja Even More Pecan Pie Jesus ja sekalaisia tölkkistouteja Interborolta, Mikkeller SD:ltä, Five Pointsilta, mutta muistiinpanoja ei näistä tullut tehtyä. Tähän oli hyvä päättä 5k iltama, seuraavaa odotellessa.

 

Prairie Bomb! Batch 2

Kahvia siirapilla

Hapanta

Aamupalaksi ehdoton valinta

Schramm’s!

Keskiviikoksi jotain kevyttä?

Hilloa oluella

Highland Park + Jackie O´s

Ryhmäkuva ennen h-hetkeä

About the Author

Hankala Asiakas

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *