Ota Olut!

Espoon Otaniemessä ensi kertaa järjestetyistä Ota Olut! -festivaaleista jäi mukava ja persoonallinen ensivaikutelma. Yhden aikaan iltapäivällä porttien auetessa oli jonoa muutaman kymmenen janoisen verran. Kävin itse paikalla tsekkaamassa parin ensimmäisen tunnin meiningin ja sinä aikana vierailijoita tuli jatkuvalla syötöllä sisään. Lähtiessäni tilaa oli vielä mutta illan edetessä pienehkö lokaali kävi varmasti ahtaaksi. Panimoita oli paikalla suht pieni määrä ja festivaalissa oli selkeästi persoonallisempi tunnelma kuin suuremmissa tapahtumissa. Joka panimolla oli muutamia oluita mukana ja monella myös festarierikoisuus, uutuus tai vastaava. Sisäänpääsy, juomalippujen ostaminen ja lasin hankinta sujuivat hyvin ja kokonaisuus vaikutti järjestelmälliseltä. En ollut paikalla paneelikeskustelujen tai muiden ohjelmanumeroiden aikana joten tässä pikaiset arviot muutamasta tarjolla olleesta oluesta.

Sisäänpääsymuodollisuuksien jälkeen kädessä oli festivaalilasi joka oli pienempi versio kovin trendikkäästä mutta rumahkosta IPA-lasista. Aloitusolueksi valikoitui Hiisin Fenrir BA Blended Saison joka oli sekoitus kahta, itselleni kokelematonta, Hiisin marjoilla höystettyä olutta. Pirteä muttei hapan tai kirpeä. Hanasta tullessa lähes jääkylmää mutta lämmetessä se avautui hieman lisää. Maussa oli enemmän kuivaa valkoviiniä kuin makeaa Tokaji-alueen viiniä. Hieman yllättävästi sillä olut oli nimenomaan kypsytetty näiden viinien tynnyreissä (tarkkaan ottaen ei tietoa minkä viinin tynnyreitä oli käytetty). Tynnyröintiä kuitenkaan tuskin huomasi. Hyvä ja raikas olut näin alkuun. Seuraavaksi festivaalille varta vasten tehtyä Ota Hilla -olutta Tankerilta. Sakeaa on mutta sehän on trendikästä tällä hetkellä, varsinkin IPA-maailmassa. Odotin kirpeämpää puraisua mutta hilla tuntui lähestulkoon makealta tai sitten sen peitti hiiva tai muu ainesosa makeudellaan. Brettaakin piti olla mutta kovin vähän se tuntui. Tämä taisi tapahtumassa loppua kesken mutta pienellä kypsyttämisellä voisi bretta tuoda kuivuutta lisää ja muuttaa oluen luonnetta. Suutuntuma oli kuohkea, jälkimaku oli saippuainen.

Sitten 8-Bit Brewingille jossa suurten odotusten saattelemana lasiin kaadettiin Pacman Porter Jallu Edition. Harmillisesti tässä ei maistunut Jallu eikä porter vaan hieman väljähtänyt tummahko olut ilman sen tarkempaa makuprofiilia. Jallua sai etsiä eikä porterin paahteisuuttakaan oikein löytynyt – ehkä tämä yhdistelmä nollasi itsensä, mene ja tiedä. Tässä välissä tarvittiin kunnon tuplaipa jyräämään makunystyrät ja Tankerin hanassa oli tarjolla Hop Poweria. 10% vahvuinen jenkkihumaloitu DIPA toimi tarkoituksenomaisesti. Tuhti, mausteinen, hieman pippurinen ja jopa kemiallisen makuinen. Tuoksu oli hieman tunkkainen – kuinkahan tuore erä oli kyseessä? Untappdissa kovin vähän check-inejä joten tämän voisi kuvitella olevan uusi tapaus. Hyvää tavaraa joka tapauksessa. Tähän perään, ehkä hieman väärässä järjestyksessä, Fat Lizardin Track Day IPA, joka toimi erinomaisena tasoitusoluena. Freesi ja maukas ollakseen sessiovahvuinen. Lopuksi vielä maistiaiset Vallilan Orion -uutuutta. Hamppuolutta jonka “lokerointi” olikin hieman hankalampaa. Varsin erikoinen, pähkinäinen ja omalla tavallaan miellyttävä, tosin ei suurissa määrin. Kovin vähän tässä tuntui humalointi.

Tapahtuma vaikutti ensimmäisten tuntien aikana onnistuneelta. En panisi vastaan jos ensi kerralla saadaan mukaan esim. puolalaisia ja venäläisiä pienpanimoita tai sitten vaikka länsinaapurimme edelläkävijöitä. Ei sillä että panimojen ja oluiden määrää tarvitsisi kasvattaa mutta tuoden vaihtelua muuhun festari- ja baaritarjontaan. Myös pienryhmätastingit mielenkiintoisten panimoiden ja alan profiilien kanssa voisivat toimia hyvin ja tuoda lisämaustetta festarialueella pyörimiseen. Parasta tilaisuudessa oli persoonallinen tunnelma, pienehkö alue ja tiivis tarjonta jonka pystyi helposti kartoittamaan. Seuraavaa versiota odotellessa!

 

Festivaalilasi

Festivaalilasi

About the Author

Hankala Asiakas

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *