Orval – jälleennäkeminen

Vanha tuttu varsin monen vuoden takaa – Orval. Tämä on yksi Trappist-oluista joka erottuu joukosta mielipiteitä jakaen. Joko tästä pitää tai sitten ei. Kun aikanaan Trappist-oluet tuli käytyä läpi nousevan olutinnostuksen huumassa, jäi tämä mieleen oluena jota en ostaisi uudestaan. Miksi kukaan haluaisi juoda hevostallin, heinän ja hien makuista olutta kun tarjolla on vaikka mitä muuta, jo pelkästään muhkeissa ja moniulotteisissa Trappisteissa tai ylipäätänsä belgioluissa? Vuosien mittaan tuli törmättyä Orvalin tosifaneihin jotka vannoivat joko tuoreen tai kypsytetyn Orvalin nimeen, yhtälailla kun vastaan tuli oluen ystäviä, joille Orvalin mainitseminen toi tuskan hien. Jäivät kalapullot kaupan hyllyille toistaiseksi.

Vuoden päätteeksi kotimaan olutkirjoittelijoiden Orval-kuume alkoi kuitenkin nousta ja oli hyvä aika ottaa tämä ikoninen olut uudelleenarvioitavaksi. Olihan vuosien saatossa omakin olutviitekehys muuttunut ja voisihan siitä jopa oppia pitämään. Kuivahumalointia ja brettaa Trappist-oluessa kuulostaisi jopa jenkkilän tuotoksilta ellei kyseessä olisi perinteikäs belgialainen panimo ja resepti. Lasiin siis.

Tuoksusta ei voi erehtyä, bretta on ehtinyt jo hieman olutta nakertaa (pullotettu keväällä 2016) mutta mukana on silti vienoa makeutta. Makumaailma avautuu hiljalleen kun olut hieman lämpenee lasissa. Brettan kuivuuden ja kirpeyden lisäksi mukana on mieluisaa makeutta ja mallasmaisuutta. Kuivahumalointi ei lyö yli vaikka sen tuoksusta voikin havaita. Kalanmaksaöljyä, auringonkukanlehtiä, vastaleikattua nurmikkoa, tuoretta maalaisleipää ja pientä hiilihappoähkyä. Tähän olisi toivonut kylkeen Orvalin omaa herkullista juustoa, mutta sitä ei helpolla tähän hätään löytynyt. Sen sijaan käteen osuneen manchegon rakeinen tekstuuri toimi ihan kivasti oluen humaloinnin ja brettan juustoisuuden kanssa.

Tämä on uniikki olut ja oman kulttistatuksensa ansainnut. Ei se edelleenkään omiin suosikkeihin päädy mutta kyllä tätä jatkossa voi mielellään juoda. Ehkä sitten useamman vuoden ikäisenä, jolloin se osan mukaan on parhaimmillaan. Jollain tavalla makuelämys on hieman lyhyt ja loppuu vähän liian nopeasti, vaikka jättääkin miellyttävän jälkimaun suuhun pidemmäksi aikaa.

Tällä on paketoitu kulunutta vuotta muidenkin kirjoittajien toimesta, tsekkaa esim.

Arde Arvioi
Beerspectives
Bisseparoni
Brewniverse
Bönthöö Bönthöö
Every Beer I Take
Humalablogi
Huurteinen
Jaskan Kaljat
Kaunis Humala
Keikyblogi
Ladamatkaaja
Loppasuut
Musamiehen Oluet
Mushimalt
Olutkoira
Oluttoverit
Pari sanaa oluesta
Pullollinen
Punavuori Gourmet
Reittausblogi
Tuopillinen
Tuopin Ääressä
Tyttö ja Tuoppi
Viinihullun päiväkirja
Ölmönger

 

#propercoaster

About the Author

Hankala Asiakas

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *