Omnipollos Hatt 2 vuotta

Viime viikonloppuna oli tarjolla varsin kovan luokan kattaus oluita. Länsinaapurimme olutihmeen Omnipollon Tukholman baarin kaksivuotisjuhliin oli maailmalta (=lähinnä Jenkeistä) viimevuotiseen tapaan tuotu monta olutta ja panimoa joiden oluita harvemmin täällä päin maailmaa pääsee kokeilemaan. Tämän viikonlopun tarjonta oli Ratebeerin ym. listojen kärkisijoilla keikkuvien panimojen oluiden perässä juokseville pienimuotoinen unelmien täyttymys. Missä muualla (pl. Mikkeller) saat hanasta viimeisen päälle tuoreita oluita sellaisilta panimoilta kuin Cycle, Hill Farmstead, The Veil, Monkish, Other Half ja Hair of The Dog? Omnipollo ei vain tyydy tekemään menestyviä oluita, vaan rakentaa olutkulttuuria yhteistyöllään ja tuomalla olutmaailman huippuja tänne asti.

Viralliset kaksivuotisjuhlat baarin lähellä sijaitsevassa tilassa oli erillinen tilaisuus jonka liput myytiin hetkessä loppuun. Itse Omnipollos Hatt -baarissa oli toki erinomainen hanalista perjantaina ja lauantaina ja jonka tarjonnasta tässä hieman tarkempi raportti. Baari avautui perjantaina 12 aikaan ja kuuleman mukaan innokkaimmat jonottajat olivat kokoontuneet baarin eteen jo reilusti aamupäivän puolella. Jono oli pitkä vielä parin tunnin jälkeen mutta sitten tilanne hieman tasaantui. Jonossa oli innokkaita oluen ystäviä ympäri maailmaa, jopa Hong Kongista asti. Lauantaina tilanne oli samanlainen ja 11.30 aikaan olimme jonottamassa ja edessämme arviolta 50 janoista, osittain perjantai-iltapäivästä tuttua kasvoa. Itse baari on kovin pieni ja ulkoterassi on hämmentävän psykedeelinen viritelmä puulevyjä ja kiemuraisiin muotoihin sahattuja istuimia. Meininki on uskollinen Omnipollon brändille – luova ja rento. Huippuluokan äänentoistosta pauhasi ruotsiräpin eliittiä ja alati päivittyvä hanalista oli seurattavissa nettisivujen webcamista.

Parin viisitin aikana tuli tsekattua parikymmentä mielenkiintoista olutta olutmaailman ehdottomilta kärkipanimoilta ja mukana oli myös vartavasten tehtyjä kollaboraatioita. Hair of The Dogin kanssa tehty Maja oli bourbontynnyröity vaahterasiirapilla, vaniljalla ja laktoosilla höystetty barleywine. Hair of The Dogin tyyliin lähes ilman vaahtoa ja äärimmäisen stydiä tavaraa. Todella paljon makeutta ja siirappi puski kovasti läpi. Tätä oli hieman hankala saada kurkusta alas mutta vierustoverille se maistui sitäkin paremmin. Hieman epäselväksi jäi mikä Omnipollon rooli tässä oli jos vertaa muihin ko. jenkkipanimon ohraviineihin – ehkä nyt kovin trendikkään vaahterasiirapin lisääminen? Toinen Hair of The Dog hanassa oli Sour Cherry Pannepot of the Wood joka oli myös hyvin raskas, mielenkiintoisen kirpeä “strong ale”. Epäselväksi jäi mitä tekemistä (Struisen käyttämällä nimellä) Pannepotilla tai Omnipollolla oli tämän kanssa mutta ehdottomasti mielenkiintoinen kokeilu.

Happamien joukosta kokeiltiin äärimmäisen herkullinen ja kauniin värinen The Veilin Never Aloha. Passiolla, ananaksella, mangolla, veriappelsiinilla ja kirsikalla höystetty gose oli erittäin piristävä ja onnistunut moderni versio tästä tyylilajista. Hedelmää oli todella paljon mutta tasapaino suolaisuuden kanssa oli silti viimeisen päälle. Laatupanimo Crooked Stavelta kokeiltiin Tart Cherry Petite Sour joka jäi hieman vaisuksi esitykseksi ko. sarjasta, jossa on erittäin hyviäkin versioita. Crooked Staven ja Omnipollon yhteistyö Bianca Raspberry Wild Wild Brett oli maukas tynnyrikypsytetty sour. Bianca -sarjan aiemmat oluet ovat maistuneet ja tässä Crooked Staven tuttu brettaisuus toi siihen miellyttävän lisän.

Viikonlopun odotetuimmat oluet olivat selvästi humalavetoisia ja niitä oli mukana kiitettävä määrä. Syntymäpäiväjuhlia varten tehty äärimmäisen tuore Ad Astra jäi hieman vaisuksi pale aleksi kaikkien tuplaipojen rinnalla, mutta oli silti sellaisenaan onnistunut. De Molenin kanssa tehty ananastuplaipa SitiS tuntui harmillisesti De Molenin heikomman luokan oluen ja Omnipollon kokeellisemman dipan sekoitukselta eikä se tässä joukossa noussut sen suuremmaksi suosikiksi. Monkishin Dial The Seven Digits oli päräyttävän onnistunut dipa joka siveli humalan poltetta kaipaavia makunystyröitä. Other Halfilta oli kokeiltiin kolmea dipaa. Nimihirviö Double Dry Hopped Double Mosaic Dream oli ko. humalalajikkeen esittelyä pidemmän kaavan kautta. Tämän tason humalapommeja tulee harvemmin vastaan ja siitä nautittiin viimeiseen pisaraan asti. Other Halfin Mylar Bags ja Double Dry Hopped Mylar Bags olivat myös oikein toimivia ja tuplakuivahumaloitu versio vei näistä voiton. Tired Handsin ja Omnipollon yhteistyö Milkshake IPA (Blueberry Pancake) meni hieman ohi eikä tehnyt kovin suurta vaikutusta, mutta tanskalaisen Dry & Bitter Brewing Companyn Disobedience oli erittäin onnistunut IPA. Todella katkera tapaus ja sen katkeruus jakoi myös porukan mielipiteet. Jos haki mehukasta ja pehmeää ipaa, oli tämä juuri sieltä toisesta ääripäästä. Lopuksi The Veilin IREALLYdontwattoBU oli ihan hyvä mutta kuuleman mukaan ei ko. panimon parhaasta päästä.

Yksi odotetuimmista panimoista oli Hill Farmstead jonka tuotoksia harvemmin pääsee kokeilemaan Atlantin tällä puolen, paitsi Mikkellerillä jos hyvin käy. Anna ja Florence olivat kummatkin täydellisyyttä hipovia jenkkityylisiä farmhouse aleja. Todella upea tasapaino kummassakin, humalointi ja hiivan ominaisuudet tukivat toisiaan hienosti. Panimon hypeä ei ole vaikea näiden valossa vaikea ymmärtää.

Raskaamman ja tummemman sarjan oluita kokeiltiin neljä. Paljon puhutun Angry Chair -panimon Fionn Porter Hazelnut Coffee maistui nimensä mukaan erittäin vahvasti hasselpähkinältä ja kahvilta. Tasapaino toimi ja kokonaisuus oli laadukas sippailtava jopa nutellamainen pähkinäkahvi. Stillwaterin On Fleek meni hieman ohi iltamyöhään mutta ei tehnyt sen suurempaa vaikutusta. Evil Twinin Imperial Biscotti Break Maple Bourbon Barrel Aged Coconut oli viime aikoina laajempaakin levikkiä saaneen stoutin vaahterasiirapilla ja kookoksella höystetty tynnyriversio. Panimon stouteista tuttu pahteisuus toimi perusvarmasti, mutta kookosta ei helpolla löytänyt ja tynnyröinti oli aika varovainen. Siirapin makeus meni ehkä hieman yli ja tuntui jopa keinotekoiselta. Lopuksi, kokeilluista stouteista paras oli hypetetyn Cyclen RareR Scooop, joka tarjoili varsinaisen jälkiruokapommin teemalla “imperial stout with Neapolitan ice cream treatment”. Rommitynnyröinti toimi hienosti mutta jäätelön rooli jäi hieman epäselväksi. Tämä olut liikkui osittain keinotekoisen ällömakean stoutin mutta toisaalta myös yhteen lasiin mahtuvan täydellisyyden rajamailla, kallistuen hieman enemmän jälkimmäisen suuntaan. Erittäin hieno esitys rommitynnyrin mahdollisuuksista tämänlaisen oluen viimeistelyn suhteen.

Viikonlopun agendalla oli myös hieman suurempi bottleshare josta myöhemmin lisää.

 

Ei hullumpi taplist

Lasit terassilla

RareR Scooop

About the Author

Hankala Asiakas

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *