Muutama olut Tukholmassa

Huhtikuussa oli jo neljäs kevätreissu Tukholmaan jakamaan hyviä oluita suurin piirtein samoihin aikoihin ja samalla porukalla kuten aiempinakin vuosina (linkit). Aamulento alle heti lauantaiaamuna ja kaverin kyydissä Arlandasta Tukholman eteläpuolelle toisen tutun luokse. Kevyt lounas ja muutama olut aamupäivään oli hyvä ottaa ennen siirtymistä itse kevätsession pariin toisen tutun luokse Bromman lentokentän läheisyyteen.

Ensimmäinen olut oli GBG Beer Week 2019 – Goodness Grapecious IPA joka oli sarjassaan jo neljäs kyseiselle olutviikolle tehty erikoisolut. Sarjan aloittaneen Stigbergetsin ipa-klassikko avasikin eurooppalaisen varteenotettavan tiukasti jenkkityyliin humaloidun IPA:n kultakauden. Tämän jälkeen onkin viime vuodet todistettu erinomaisten humalapommien aikaa täällä Euroopassakin. Tämän vuoden olut oli tyyliltään IPA ja yllättävän onnistunut vaikkakin kevyt tapaus melko tuntemattomalta panimolta. Sen perään juotiin Cigar Cityn (jossa vierailtiin aiemmin tänä vuonna, linkki) Cubano-Style Espresso Brown Ale joka oli ohut mutta tasapainoinen ja kahvinen hieman tylsän brown ale -kategorian edustaja. Lounaan perään kokeiltiin vielä Guinnessin bourbontynnyröity versio Stout Aged in Bulleit Bourbon Barrels. Tuoksussa reilusti bourbonia ja maussa myös, hieman viinainenkin. Kookosta ja vaniljaa piisasi vaikka runko olikin hieman ohut. Tämä yksilö oli pantu Irlannissa ja kypsytetty Baltimoressa Bulleitin tislaamossa heidän bourbontynnyreissään. Hauska kokeilu Guinnessilta mutta ei mitenkään ikimuistoinen olut.

Kun päästiin virallisen session pariin, oli paikalla reilu kymmenkunta osallistujaa eri puolilta maailmaa mutta eniten toki Ruotsista. Mukana oli jonkin verran Ratebeer-aktiiveja vaikka suurin osa täppäili menemään Untappdilla. Alkuun kokeiltiin 4-5 “maatikkiä” eli eksoottisia oluita kaukaisista maista, tällä kertaa Karibian ja Etelä-Amerikan alueilta. Ei mitään erityisempiä tapauksia vaan kevyitä lageroluita ja osa lähes juomakelvottomia.

Itse sessio avattiin Side Projectin Saison du Fermier (Blend #2) joka tarjoili funkyn tuoksun ja juustoisen kirpeyden. Maku oli hapan ja se hyökkäsi alussa varsin voimakkaasti mutta pehmeni lopulta miellyttäväksi saisoniksi. Upea tasapainoisuus ja syvyys laatupanimolta. Sen perään korkattiin legendaarinen Straffe Winter (2008) 3 Fonteinenilta. 11 vuoden ikäinen pullo faroa tuoksui kellarilta ja kidesokerilta ja hieman puisen kuivalta. Maku ei ollut yhtä hyvä kuin tuoksu, kuten yleensä näissä vanhoissa tapana onkin, mutta lopulta se kääntyi varsin miellyttäväksi kun se sai hetken olla lasissa. Kellaria, etikkaa, vienoa makeutta ja kirpeyttä. Hunajaakin. Mielenkiintoinen tapaus mutta kokeiluhetkellä jo alamäessä menossa.

Bellwoodsin Barn Own (No. 12) oli vuoden ikäinen brettainen hapanolut jossa humalointi tuntui varsin hyvin vielä. Freesi, helposti lähestyttävä ja poreileva. Lindheimin Coolship Cherry – Farmer’s Reserve oli todella kirpeä, jogurttinen ja kirsikkainen mutta jotain siitä puuttui vaikka pohja olikin hyvä. Trilliumin Blueberry Super Soak tarjoili perään lisää happamuutta vehnäisen sourin muodossa. Neutraali hapanolut jossa mustikkaisuus oli varsin kevyttä. De Struisen legendaarisen Dirty Horsen (kokeiltu viime keväänä, linkki) “sarjaa” jatkava Dark Horse Reserva oli sekoitus Dirty Horsea ja Earthmonkia. Neljä vuotta tynnyreissäkin kypsytetty. Tuoksui belgiquadilta jossa kevyt happamuus. Maussa viinietikkaa, soijaa, infektion vivahteita ja hämmentävä punaviinimäisyys. Erikoinen tapaus joka ei ihan iskenyt.

Tässä kohtaa iltapäivää mentiin varsin mielenkiintoisen kokonaisuuden pariin. Anchoragen A Deal With The Devil (kokeiltu tällä reissulla, linkki) on barleywinejen klassikko ja jo “perusversiona” huipputavaraa. Syksyllä 2017 panimo julkaisi pienen erän puulaatikoita jotka sisälsivät kuusi eri tynnyrikypsytettyä versiota tästä nektarista. Kyseinen laatikko saatiin vihdoin kotiutettua Floridan reissun (linkki) yhteydessä joten oli korkea aika päästä sen kimppuun. Todella vahvoja ja hyvin pitkään tynnyröityjä mallasherkkuja oli luvassa.

A Deal With the Devil – Cognac Barrel Aged 15 Month (2017) tuoksu erittäin herkulliselta ja makealta mutta kypsältä. Maku oli hienosti tasapainossa ja makea. Alkoholista ei tietoakaan vaikka prosenttejakin oli 17%… 15 kuukautta konjakkitynnyreissä oli tehnyt tälle erittäin hyvää. A Deal With the Devil – Woodford Reserve Double Oaked 15 Month (2017)  tarjoili upean tuoksun jossa bourbon kiemurteli konjakin päällä. Makean viettelevä, tasapainoinen ja hieman savuinen bourbontynnyrin polttoasteesta johtuen. A Deal With the Devil – Apple Brandy Barrel Aged (2017) tuoksui viinaiselta ja maistui huomattavasti yksinkertaisemmalta kuin kaksi aiempaa. Viinaisuutta, päärynää ja omenaa muttei niitä ulottuvuuksia mitä sarjan muissa oluissa on ollut. A Deal With the Devil – Rum Barrel Aged (2017) tuoksui odotetusti rommilta ja se tuntui myös maussa vahvasti. Tasapainoinen rommirusinaherkku joka oli varsin persoonallinen versio muihin verrattuna. A Deal With the Devil – Double Oaked (2017)  oli tämän laatikon odotetuin versio siihen kohdistetusta hypestä johtuen eikä se pettänyt. Uskomattoman monipuolinen ja kompleksi olut joka tarjoili silkkisen dekadentin maun joka jatkui ja jatkui. Bourbonia ja konjakkia upean mallaspohjan päällä. Tämä jäi mieleen yhtenä parhaimmista barleywineistä mitä allekirjoittanut on koskaan kokeillut. Onkin luonnollista että vuotta myöhemmin julkaistu TO on joku päivä saatava lasiin, mutta se jää toiseen kertaan. Laatikon kuudes versio oli A Deal With the Devil – Glenmorangie Scotch Whisky Barrel Aged 15 Month (2017) jossa oli varsin kevyt tuoksu ja maku. Skottitynnyriä, hedelmäisyyttä ja viinaisuutta. Hyvin tasapainoitettu mutta hieman pliisu varsinkin edeltävään verrattuna. Mainio laatikko jota oli hienoa päästä vihdoin kokeilemaan samalla kertaa.

Kun tästä barleywinekuusikosta oltiin “selvitty” oli aika siirtyä imperial stoutien pariin. Modern Timesin Monster’s Park Bourbon Barrel oli harmillisen yllätyksetön tynnyröity perusstout. The Brueryn Melange No. 14 oli puolestaan lähes sokerivettä ja viinaa ja vanha tuttu Deschutesin The Abyss (2014) tarjoili puolestaan hieman ikääntynempiä makuja. Tuhkainen ja laktritsinen olut oli säilynyt yllättävän hyvin tähän asti. Näiden perään kokeiltiin hapanta Caseyltä. Casey Family Preserves – Grape – Primitivo (1/10/18) oli kirpeä mutta hilloinen ja mehukas, jopa viinimäinen mutta herkullinen hapanolut. Mielenkiintoinen panimo jota ei liian usein tule vastaan.

Kaveri oli tuonut kätköistään sessioon yhden varsin kiinnostavan vanhan koulukunnan oluen – De Struisen Five Squaredin. Vuonna 2012 julkaistu 25% quadrupel tehtiin alunperin hyväntekeväisyystarkoitukseen. De Struise halusi tukea uuden, Alvinne -nimisen, panimon käynnistämistä ja möi 240 kpl näitä pulloja joiden tuotoilla Alvinnen alkutaipaletta rahoitettiin. Mielenkiintoinen tarina ja tämä onkin yksi De Struisen klassisia oluita joita hyvin harvoin vastaan tulee. Itse olut tuoksui sherrymäiseltä ja hedelmäiseltä ja maku oli voimakkuudestaan huolimatta hyvin tasapainossa. Makea mutta miellyttävä. Tai no niin miellyttävä kuin tämän tason viinainen jättiläisolut voi olla. Joka suullinen tarjoili historian havinaa ja tämä osuikin allekirjoittaneen sweet spotiin. Lisää näitä tapauksia.

Loppuillasta kokeiltiin iso läjä sekalaisia oluita, hyviä uuden koulun britti-ipoja, bourbontynnyröityjä jenkkioluita, jenkkisoureja jne. mutta mitään kovin huikeita ei vastaan tullut. Illan viimeisten joukossa korkattu Deschutesin ja Hair Of The Dogin Collage #2 tuoksui herkulliselta ja maistui makean maltaiselta ja tarjoili reilusti kypsyneiden hedelmien sävyjä. Mainio klassinen jenkkityylinen barleywine lopettamaan päivän sessiota. Ensi vuotta odotellessa!

 

GBG Beer Week 2019

Cubano-Style Espresso

Guinness x Bulleit

Arubalaista olutta sopivan kokoisessa tölkissä

SdF

Straffe Winter

Bellwoods

ADWTD kuusikko rivissä

ADWTD Glenmorangie

ADWTD Rum

ADWTD Cognac

ADWTD Apple Brandy

ADWTD Cognac+Woodford

ADWTD DO

Mustikkamehua?

Casey Family Preserves

Dark Horse Reserva

Five Squared

Mélange No 14

Monsters’ Park

Collage 2

About the Author

Hankala Asiakas

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *