Makupareja etsimässä – olutta ja viskiä

Oluet ja viskit ovat mainioita juomia sellaisinaan, mutta kuinka niiden yhdistäminen onnistuu? Baaritiskillä tai kotivarastolla asioidessaan on helppo valita kummastakin omat suosikit, mutta täydellisen makujen harmonian synty ei ole taattua. Tätä yhtälöä ratkomaan kutsuimme Jussi Lankisen (mies mm. Helsinki-Vantaalla vaikuttavan 60 Degrees takana) Tommyknockeriin eräänä joulukuisena iltana.

Jussi loihti neljän viskin ja neljän oluen makuparit jotka testasimme sokkona, joissakin ensin viski ja sitten olut ja joissakin päin vastoin. Jussi on erinomainen ja viihdyttävä isäntä, joka pitkän kokemuksensa ja syvällisen osaamisensa avulla kävi läpi sekä oluen että viskin historian, valmistusprosessien yhtäläisyydet ja eroavaisuudet yksityiskohtaisesti sekä valtavan määrän muuta kiinnostavaa aiheesta ja aiheen ulkopuolelta. Keskustelimme viskitynnyreiden polttoasteista, jenkkiviskien määritelmistä, valmistusmenetelmistä, juomien yhdistämisestä ja vaikka mistä. Tämä oli erinomainen setti aiheesta kiinnostuneille riippumatta osaamistasosta. Tommyknockerin Aki oli järjestänyt juomat ja baarin puitteet toimivat mainiosti luoden juuri sopivan tunnelman tilaisuudelle.

Makupareissa oli mielenkiintoista huomata kuinka kokonaisuus muuttui riippuen siitä, kumpaa juomaa maistoi ensin. Erot olivat välillä hämmentävän suuria ja oikeassa järjestyksessä ne loivat upeita makukokemuksia yhdessä.

 

Stillwater Artisanal – Of Love & Regret x Sonoma County Distilling Company – 2nd Chance

Kanervalla, kamomillalla, laventelilla ja auringonkukilla höystettyä ja “talon hiivaan” tehtyä 7,2% saisonia. Mausta löytyi myös seljankukkaa ja jopa sorachi acen tapaista tilliä. Todella kukkainen maku ja varsin vähän katkeruutta. Tämän kylkeen tarjolla oli 47% vehnäviskiä jota oli ensin kypsytetty amerikkalaisissa tammitynnyreissä ja viimeistelty vanhoissa ruisviskitynnyreissä. Viski tuntui kevyeltä, öljyiseltä ja hieman pippuriselta. Se toi oluen päälle vienoa pontikkamaisuutta ja makupari sointui hyvin yhteen kun sitä “letititti” vuoronperään viskillä ja oluella. Sonoman tislaamon pannut olivat ymmärtääkseni ns. alembic-tyyppisiä kuparipannuja joissa korkeat alkoholit tuovat mukaan öljyisyyyttä ja antavat estereille tilaa. Se toimi mukavasti saisonin kukkaisuuden kanssa.

 

Stillwater Artisanal – Cellar Door x Sonoma County Distilling Company – Sonoma Rye

Piirun verran kevyempää 6,6% saisonia vehnällä ja ohralla. Humaloitu Citralla ja Sterlingillä sekä maustettu salvialla. Viskiparina oli Sonoman 48% vahvuista ruisviskiä jossa oli käytetty sekä “first fill” että “second fill” tynnyreitä. Tässä parissa aloitimme viskillä josta nousi esiin vaniljaisuus, kirsikkapuu (maltaan kuivausprosessista ilmeisesti) ja ruis. Erittäin herkullinen viski jota saison komppasi hyvin. Stillwaterin “talon hiiva” tuntui maussa ja oli tuttu edeltävästä oluesta, mukana oli myös heinää ja ruohoa. Olut nosti viskistä esiin kirsikkaisuuden upealla tavalla mutta se ei toisin päin maistettaessa noussutkaan esiin samalla tavalla. Hyvä huomata että myös nauttimisjärjestyksellä on selkeä ero makumaailman muodostumiseen.

 

Stillwater Artisanal – Why Can’t IBU x Clear Creek Distillery – McCarthy’s Single Malt

Kolmen vuoden ikäinen skottilaisesta savumaltaasta (Port Elleniltä) valmistettu 42,5% single malt jota oli kypsytetty tammitynnyreissä ja vielä viimeistelynä sherrytynnyreissä. Taas erittäin hyvä viski josta nippelitietona että mallastus oli tehty Widmer Brothersin panimolla. Viskin päälle maistoimme hyvin humaloitua belgityylistä 5,7% IPAa, joka pehmensi viskin poltetta ja toi esiin yllättävän mansikkaisen ja vaniljaisen maun. Tätä ei olisi osannut odottaa mutta se toimi yllättävän hyvin ja tässäkin toisinpäin kokeillessa, se ei samalla tavalla noussut esiin. Vahvasti humaloitu olut ja savumallasviski oli yllättävän toimiva yhdistelmä.

 

Smuttynose Brewing – Baltic Porter x Jim Beam – Knob Creek Small Batch Bourbon

Suurelta tislaamolta pienempää erää (tai ainakin sellaiseksi brändättyä) yhdeksän vuoden kypsytyksellä. Tässä 73% maissa, loput ruista ja ohraa sekä kypsytys 4. asteen poltetuissa (ns. “alligator”) tammitynnyreissä. Maussa ruistaikinan juurta, miellyttävää makeutta ja viljat tulivat hienosti läpi. Makuparina karamellinen 9% Baltic Porter jonka paahteisuus toimi ihan OK yhteen viskin kanssa. Tämä oli ehkä makupareista epäselvin mutta ihan toimiva.

 

Kokonaisuudessaan tämä oli tuttujen juomien yhdistämisestä uusia ajatuksia herättävä ilta erinomaisen vetäjän kanssa. Tähän aiheeseen on syytä perehtyä vielä syvällisemmin jatkossa, sillä parhaimmillaan yhdistelmät voivat nostaa makuelämyksen aivan uudelle tasolle. Tämä setti oli rajattu Amerikan tuotteille mutta yhdistämällä skottiviskejä ja oluita eri puolilta maailmaa voi varmasti löytää lisää upeita yhdistelmiä.

 

Ruuhka pöydällä

Jenkkisinglemalttia skottiturvemaltaalla

About the Author

Hankala Asiakas

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *