Läpileikkauksessa: Sahtipaja yhdeksällä tapaa

Sahtipaja on nimestään huolimatta Ruotsissa vaikuttava oluen, siiderien ja meadien taitaja. Suomessa hänen tuotoksiaan on ollut tarjolla vuosien varrella eri festivaaleilla sekä Pien -olutkaupan hyllyillä. Meadit ovat toki sen verran vahvoja ja rajoitettuja, että niiden ostaminen tapahtuu kotimaan ulkopuolelta ja tällä kertaa niitä olikin kertynyt reipas yhdeksän pullon nippu. Näistä osa oli kokeiltu aiemmin mutta kokonaisuus oli mielenkiintoinen juoksuttaa läpi ja saada tuntumaa Sahtipajan tekemiseen meadien saralla.

Ilta avattiin Domedagsmjödillä joka oli 11% vahvuinen koiruoholla höystetty hunajaviini. Maku oli kitkerä ja karvas, jopa sitruunainen. Kuin yrttisnapsi. Kuiva. Ehkä hieman pettymys heti illan alkuun, mutta lopussa kun tähän palattiin uudestaan, alkoi se hieman avautumaan, lasissa lämmettyään. Mahdollisesti myös makuaistinkin lämmettyä. Seuraavaksi kokeiltiin Svartbjörn Kanel, joka oli mustaherukalla, kanelilla ja karhunvatukoilla höystetty. Liköörimäinen marjamehu jossa oli vienoa kanelisuutta mukana. Kylmää glögiä ja mehutiivistettä. Tuoksu ei tehnyt kunniaa itse juomalle, joka oli lopulta varsin miellyttävä.

Seuraavaksi sukellettiin irtokarkkien maailmaan. Punaiset, mustat ja punamustat pääkallokarkit ovat varmasti monelle tuttuja ja seuraavat kaksi meadia olivat näiden tulkintoja. Red/Black Skull – Raspberry Salry Licuorice Melomel tarjoili suolalaktrisia tuoksussa ja maussa vadelmaa kunnes lämmetessään laktritsi otti siitä niskalenkin. Loppumaku jätti suun suolaiseksi. Red Skull Hallon Melomel puolestaan oli sama mutta ilman laktritsia. Se jäi hieman ohuemmaksi mutta miellyttävän vadelmaiseksi. Kummankin kokonaiset 19,3% eivät juurikaan maussa tuntuneet. Makeus peitti alkoholin poltteen hyvin. Näiden perään kokeiltiin ehkä illan hypetetyin mead – MeadMe Batch 2. Kyseinen mead oli kokeiluhetkellä Ratebeerin 16. sijalla omassa kategoriassaan ja vaikka sitä olikin kokeiltu aiemmin, oli hauska päästä palaamaan sen äärelle. Puna- ja mustaherukalla, vihreilla karviaisilla ja makeilla kirsikoilla höystetty mead tarjoili upean marjaharmonian jossa erityisesti karviainen komppasi makeutta miellyttävällä kirpeydellään. Hunaja ja kirsikat toivat mukaan makeutta ja kokonaisuus oli varsin toimiva. Hieno taidonnäyte Pohjoismaista vaikka vielä kaukana ollaan Jenkkien kovan luokan meadeista kuten esim. Schramm’sin tuotoksista.

Viimeiset neljä meadia olivat periaatteessa kaksi paria – perusversio ja chilillä höystetty tulkinta. Ensimmäisenä kokeiltiin Out Of The Blue, joka oli “wildflower mead aged on bourbon barrel previously held blueberry white sour” eli käytännössä hapanolutta sisältäneessä bourbontynnyrissä kypsytettyä meadia. Kyseistä olutta ei ollut mukana tai tullut aiemmin vastaan joten sen luonteesta oli paha sanoa mitään, mutta bourbontynnyri tuntui edelleen maussa. Tuoksu oli kuin tuore leipätaikina, kuivahko, puinen ja maku kehittyi suullisten myötä. Ensin bourbonvaniljaisuutta mutta sitten valtava määrä valkosuklaata ja mustikkaa. Tätä edeltäneessä hapanoluessa oli siis mustikoita ja valkoista suklaata. Vieno makeus ja rasvaisuus suklaasta nousivat hyvin esiin. Herkullista. Tämän stydimpi tulkina oli Out Of The Blue – Chipotle eli savustetulla jalapenolla tuunattu versio. Tuoksu oli erittäin savuinen ja maku tymäkkä. Savuisuuden perään tuli miellyttävä polte ja valkosuklaisuus muuttui hämmentävästi homejuustoksi… Ei hullumpi vaikka hyvin yllättävä makuyhdistelmä.

Viimeisen parin avasi Sött Men Inte Rött joka oli edeltäjänsä tapaan vadelmahapanolutta sisältäneessä bourbontynnyrissä kypsytetty mead. Mieto tuoksu ja pehmeä maku. Tasapainoinen ja miellyttävän vadelmainen ja vaniljainen. Hieman varovainen jopa. Tämän stydimpi versio oli Sött Men Inte Rött – Habanero. Sen avaus oli yllättävän pehmeä ja tutun oloinen alkuperäiseen verrattuna, mutta habanerolle tyypilliseen tapaan, polte nousi kumulatiivisesti suullisten myötä. Hyvin miellyttävä, varsinkin jos tuliset maut ovat lähellä sydäntä. Habanero jyräsi lopulta mutta kokonaisuus pysyi yllättävän hyvin kasassa ja tasapainossa.

Kattaus oli mielenkiintoinen sukellus Sahtipajan tuotoksiin ja keskimäärin taidokkaasti tehtyihin sellaisiin. Illan suosikeiksi nousivat vadelmalaktritsipääkalloilla höystetty Red/Black Skull ja Out Of The Blue runsaan valkosuklaansa puolesta. Sahtipajalta jää vielä kaipaamaan tyrmäävän hienoa meadia joka olisi tasapainoitettu makeuden ja kuivuuden sekä marjaisuuden puolesta, kuten Jenkkilän tuottajilla. Näihin on syytä palata myöhemmin.

 

Pullot rivissä

About the Author

Hankala Asiakas

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *