Kuukauden kohokohdat: kesäkuu

Kesäkuun parhaimmistoa on puitu mm. pitkään odotetun The Lost Abbey -illassa ja perinteisemmän bottlesharen yhteydessä. Tässä muutama muu sekalainen ja mainitsemisen arvoinen olut.

Kevyemmän osaston edustajana toimi mm. Russian Riverin Sanctification. Panimon golden ale brettalla on tuoreehkona miellyttävä ja kevyt olut, mutta tällä kertaa napattiin kellarista muutaman vuoden ikäinen yksilö. Brettan olisi odottanut kuivanneen olutta vielä voimakkaammin, mutta se olikin itseasiassa (vielä?) yllättävän pehmeä ja hedelmäinen, edelleen nautinnollinen. Pitääkin palata sen pariin uudestaan vielä parin lisävuoden jälkeen. Coolheadin Deep Double Mango Gose jatkoi hyväksy todettua sarjaa ja olikin enemmänkin mangomehua oluella, sen verran hedelmäinen se oli. Hieno mangon maku ja upea väri. Tässä sarjassa parasta on sopivan tuhti kroppa tukemassa eri hedelmien/marjojen esitystä, vaikka tyylillisesti puhutaankin goseista.

Raskaammalla puolella Lervigin Coconuts oli jälleen kerran erittäin tuhti ja makea stout norjalaispanimolta. Tämä oli nimensä mukaisesti kookoksen show ja muistutti lähinnä nestemäistä Bounty -patukkaa. Hienosti tehty olut vaikka kookos allekirjoittaneelta meneekin hieman överiksi näin suuressa määrin. Toinen erittäin makea olut vastaavassa luokassa oli Omnipollon ja jo vuosia hypetetyn jenkkiläisen 3 Sonsin Gideon’s Pancake Stack. Siirappinen olut tarjoili vakuuttavan annoksen pannukakkuja voilla ja vaahterasiirapilla jenkkidinertyyliin. Tällä kertaa olut ei tuntunut esanssiselta vaan jopa suhteellisen aidolta mitä makumaailmaan tulee. Vielä on siis toivoa Omnipollon raskaan sarjan oluiden suhteen. Maku pysyi hyvin kasassa oluen lämmetessä.

Prairielta oli (bottlesharessa kokeillun ikääntyneen Bombin ohella) pari suurempaa stoutia. Vanilla Noir tuoksui ja maistui erittäin vahvasti vaniljalta. Nestemäistä vaniljakermajäätelöä ja stoutin paahteisuutta. Todella herkullinen sipperi joka oli tasapainoitettu hyvin piilottaen viinaisuuden. Panimon Bourbon Paradise puolestaan oli vuosi-pari sitten erittäin peräänkuulutettu ja vaikeasti saatavilla Jenkeissäkin, kunnes se nyt loppukeväästä teki tuloaan nettikauppoihin. Oli siis sopiva hetki kokeilla tämäkin. Bourbonvaniljaisuus nousi maussa ja tuoksussa. Fariinisokeria, bourbonia, tynnyreiden kuivuutta ja alkoholin poltetta. Tämä kaikki tuntui kuitenkin olevan varsin hyvin tasapainossa vaikka viinaisuus hieman polttelikin. Olihan oluessa prosentteja reippaat 15,9%. Tämä panimo taitaa monen tyyliset oluet – erityisesti erilaiset farmhouse alet mutta myös näiden kahden esimerkin mukaiset raskaammat tyylitkin.

Vanilla Noir

Bourbon Paradise