Kolme iltaa Tukholmassa – osa 3

Kolmas päivä avattiin Wylamin yhteistyölaatikosta numerolla 002 joka oli Cloudwaterin kanssa tehty strong brown ale. Hieman epäilyttävään kategoriaan menevä olut oli yllättävän toimiva vaikkei ihan maaliin asti mennytkään. Kaakao ja nougat nousivat päällimmäisinä maussa. Tässä kohtaa olikin aika avata yksi viikonlopun odotetuimmista pulloista – Hill Farmsteadin E. Tämä oli kyseisen oluen ensimmäistä erää, valmistettu vuonna 2010 ja julkaistu 2012. Kyseessä oli Shaun Hillin nyt jo legendaarisen panimon ensimmäinen olut, vaikka se toki julkaistiin vasta pari vuotta panimon avaamisen jälkeen. Se, että kyseinen olut on jättänyt Orvalin kakkossijalle Ratebeerin Belgian Ale -kategoriassa, lisäsi odotuksiin ylimääräisiä kierroksia. Panimolle tyypillinen brettahöystetty olut oli tässä vaiheessa kypsynyt yli kuuden vuoden ajan ja bretta oli tehnyt tehtävänsä. Tuoksussa tuntui voimakas belgihiiva ja karamellisuus mutta maussa bretta oli kuivattanut lähes kaiken ympärillään. Todella kitkerä mutta jollain tavalla siitä pystyi vielä aistimaan minkälainen se on parhaimpina päivinään ollut. Ei ihan erilainen verrattuna kypsytettyyn Orvaliin.

The Brueryn Mash & Coconut (2017) tarjoili makean vaniljaisen ja kookoksella höystetyn barleywinen, jossa nousivat kermatoffee, kaakao ja kevyt kookos. Ihan juotava tapaus vaikka helposti unohdettavaan sekasotkukategoriaan se menikin. Tämän perään korkattiin puolalainen Buba Extreme Calvados Barrel Aged. 16% vahvuinen olut tarjoili tuoksussa valkoviiniä ja ikääntyneen samppanjan kirpeyttä. Se hieman jakoi yleisön mielipiteitä, mutta maku puolestaan oli erittäin mielekäs. Todellinen sipperi jonka pitkä makuprofiili oli sopivan makea ja calvados tuntui kevyesti taustalla Tasapaino oli erittäin kohdillaan ja oluen syvyys oli kiinnostava. Tässä oli yksi paremmista oluista vähään aikaan. Ennen seuraavia raskaan sarjan oluita kokeiltiin uuden ruotsalaisen hapanoluttekijän Iris Wild Alesin kuivahumaloitu ja tynnyröity farmhouse ale Tord. Todella kevyt ja kiltti olut joka sinänsä jätti miellyttävän ensivaikutelman uudesta kehutusta panimosta. Näiden happamat oluet ovat kuulemma varsin hyviä joten niiden pariin on päästävä.

Mariatorgetsin Barley Wine tuoksui pullahiivalta ja karamellimaltaalta. Maku oli yllättäen hieman erilainen ja onnistuneen oloinen vaikkei aiemmin kokeiltujen panimon raskaan sarjan oluiden seuraan ihan nousekaan. Jotain tästä jäi uupumaan – bourbontynnyröinti tai jotain viilausta reseptin suhteen? Pian laseissa oli koko viikonlopun yllättävin tapaus, Cerebralin Double Maple Barrel Aged Work From Home (2018) joka oli allekirjoittaneen ensikosketus tähän panimoon jota internetin olutpiireissä on jo varovaisesti hypetetty. Tuoksussa ruhtinaallisesti vaahterasiirappia ja maussa nousi upea silkkinen suklaisuus komppaamaan siirapissa uitettuja pannukakkuja. Suolaista karamellia, tummaa siirappia, pekonia ja pannukakkoja voinokareella. Äärimmäisen upea olut josta ei virheitä löytänyt etsimälläkään. Tämän oluen 13,6% ei tuntunut missään. Taisi olla tämän vuoden toinen täysosuma mitä tulee oluen pisteytyksiin. Wow.

Tässä vaiheessa tuntui ettei mikään illan myöhäisempi olut voisi nousta samalle tasolle, eikä välttämättä noussutkaan. Silti illassa oli vielä muutamia mielenkiintoisia oluita kokeiltavana. Suut huuhdeltiin NaparBCN:stä ostetun ja sen nimissä myydyn Oude Gueuzen kanssa. Kyseinen olut oli De Trochilla sekoitettu eri lambiceista. Hieman makea ja kaunis mutta varsin keskiverto olut. Väliin kokeiltiin myös Guinnessin The 1798 joka oli hankittu joltain lentokentältä viimeisen vuoden aikana. Se oli sinänsä hauska kokeilla samalla porukalla jonka kanssa on aiemminkin kokeiltu hyvin vanhoja Guinness -oluita (mm. täällä). Vaatimaton tuoksu, maku tutun paahteinen ja kevyen tuntuinen olut vaikka olikin 9%. Kermainen ja kuohkea lopputuote jäi yksiuloitteiseksi tämän illan muiden oluiden varjossa.

Fremontin The Rusty Nail (2017) oli pitkään odotettu tapaus joka vihdoin saatiin kokeiltavaksi. Tuoksussa laktritsaa ja bourbonmakeutta. Maussa samoja fiiliksiä, suklaisuutta ja yllättävän paljon makeutta. Todella tuhti jenkkistout jossa oli reilusti makeutta ja kevyt laktrisinen vivahde. Tämä oli varsinainen hitaasti siemailtava olut joka erottui joukosta eikä helposti antautunut. Suuri pullo näin tuhtia tavaraa oli toki hyvä jakaa porukalla. Vielä oli myös yksi Mariatorgetsin olut kokeiltavana. Ersatzkaffee tarjoili 14% vahvuisen sekoituksen paahdettua kastanjaa, vaahterasiirappia, kahvia ja vaniljaa. Hieman kirpeä mutta täyteläinen. Tupakanlehtiäkin nousi jostain. Todella vakuuttava täyteläisyys joka on tämän panimon valtti ja toistuu heidän raskaamman sarjan oluissa. Illan päätteksi korkattiin Cyclen Greatest Hits &+ (And plus) johon hyväksi todetun ja hypetetyn panimon johdosta kohdistuivat suurehkot odotukset. Tuoksussa oli karamellia, kinuskia ja mentolia. Bourbonvanilja jäi taustalle vaikka se olikin läsnä, chilit ja kaneli tuntuivat maussa ja jostain mukaan tuli laventelisaippuaa. Hieman sekava tapaus.

Lisämainintana vielä neljäntenä päivänä tehdyn Omnipollos Hatt -pikavisiitin ehdoton ykkönen – Hair Of The Dogin Yellow Peach Adam From The Wood. Panimolle tuttuun tapaan, se oli voimakas olut ilman hiilihappoja. Tuoksussa oli kolaa ja puun kuivuutta, maussa rusinoita ja kypsää persikkaa. Todella makea mutta silti jotenkin tasapainoinen ja varsin miellyttävä. Näitä tulee valitettavan harvoin vastaan mutta onneksi osumalla oikeaan aikaan Södermalmin kujille voi onnistaa. Upea reissun päätösolut ennen laivalle siirtymistä.

 

E.

Käsi, lasi ja kalja

Iris Wild Ales

Veitsellä ja makkaralla ei ole osuutta asiaan

NaparBCN Oude Gueuze

Ersatzkaffee bitte

Ruosteinen naula

&+

About the Author

Hankala Asiakas

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *