Kolme iltaa Tukholmassa – osa 2

Seuraavana päivänä, perjantaina, oli mukana pari muuta oluen ystävää jotka olivat tuoneet mukanaan omat pullonsa ja agendalla olikin mielenkiintoista kokeiltavaa. Päivä käynnistyi Lagunitaksen Born Yesterday -“tuoreolutsarjan” oluella Born Again Yesterday. Havuinen tuoksu ja poreileva, klassinen, mutta samea west coast ipa. Tuodella juotava olut ja erinomainen hellepäivän viilentäjä. Pullo ei tuntunut edes vanhalta vaikka se olikin Ruotsin monopolin kautta hankittu (ehkä siellä ollaan tarkempia “tuoretuotteiden” suhteen vrt. kotimaahan?). Wylamin Northern Powerhouse -paketista kokeiltiin tölkki nro 006 joka oli kevyehkö pale ale jossa oli silti voimakas humalointi. Greippiä ja vaahtoisen tuntuista hedelmälihamehua. Hyvä väliolut vaikkei ikimuistoinen. Seuraavaksi lasiin täräytettiinkin 12% imperial stout erittäin lupaavalta Mariatorgets Mikrobryggerietiltä. Meksikan tuoksui kanelilta. chililtä ja tummapaahtoiselta kahvilta. Maku toi mieleen Abraxasin ja Hunahpun kaltaiset maustestoutit. Chili oli varsin kevyt mutta muut mausteet komppasivat sitä hyvin. Tasapaino ja lopputuote oli erittäin viilattu ja upea. Mainio suutuntuma myös.

Suut huuhdeltiin kevyellä mutta tiukan happamalla Trilliumin ja J. Wakefieldin Miles Away -yhteistyösourilla. Tuoksussa oli laktoosia, tuorepuristettua hedelmämehua ja jollain hämmentävällä tavalla kuminauhoja muistuttava pinkeys. Maku oli todella funky ja kirpeä eikä sen puraisu heti hellittänyt. Aprikoosi ja passiohedelmä nousivat päällimmäisinä ja ne jäivät myös jälkimakuun polttelemaan. Tähän perään otettiin mielenkiintoinen hapanolutkaksikko. The Bruery ja Cascaden yhteistyön hedelmä One Way Or Another ei ollut yksi vaan kaksi olutta. Kummatkin lähtökohtaisesti samalla reseptillä/perusidealla, mutta erilaisilla viimeistelyillä. Sekoitus happamia tripletyylisiä oluita, viinitynnyröintiä ja kummankin osavaltiolle tyypillisillä höysteillä – Kalifornian Meyer -sitruunoilla ja Oregonin marionberryillä. Oluet olivat yllättävän erilaiset. The Brueryn oluessa oli selvästi punaisia marjoja, maitohappoa ja tynnyrien kuivuutta. Cascaden versio oli tiukempi happamuudeltaan, hieman laventelimainen ja saippuainen. Kummassakin oli hämmentävästi kolajuomaa muistuttava maku. Hyviä kummatkin vaikka olivatkin varsin erilaisia.

Illan päätteeksi korkattiin pari suurempaa olutta The Brueryltä. Black Tuesday vuodelta 2016 täräytti lasiin kokonaiset 20,3% ja valtavan makuelämyksen. Tuoksu oli todella viinainen eikä avautunut alun kylmyyden vuoksi, mutta hetken kuluttua alkoi tapahtumaan. Mentolia, lakritsia, nahkaa, tupakkaa… Oli aika maistaa. Maussa nousivat fariinisokeri, bourbon ja jopa barbequekastikkeen kristallimainen makeus (?). Tämä oli todella suuri olut joka ei antautunut helpolla. Maku jatkui todella pitkään ja muuttui upeasti useamman huikan jälkeen lämmetessään. Olut ei alun tuoksustaan huolimatta ollut kovinkaan viinainen vaikka prosentteja olikin todella reippaasti. Makeus jäi siirapin lailla huulille ja lasiin muodostuivat ns. “jalat” tai “kyyneleet” (jos viskitermit ovat tuttuja). Tämän rinnalle avattiin samaisen oluen toinen versio – Black Tuesday (Port Wine BA). Tuoksussa tuntui liköörimäisyys, portviinin makeus ja märkä tynnyri. Maku vei alkuperäisversion lailla makumatkalle. Marjaisuutta, hilloisuutta, kevyttä mausteisuutta. Tämä toimi upeasti yhteen kanelipitkon kanssa, toim. huom. Tässä oli upea kaksikko päättämään tämän illan.

 

Parasta tuoreena

006

Mariatorgets

Yhteistyön kaksi näkökulmaa

Raskaan sarjan edustaja 1

Raskaan sarjan edustaja 2

About the Author

Hankala Asiakas

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *