Kolme iltaa Tukholmassa – osa 1

Heinäkuun puolessa välissä oli aika suunnata Tukholmaan jossa tiedossa oli muutama päivä hyvässä seurassa ja hyvien oluiden parissa. Tällä kertaa lähes kaikki oluet nautittiin kotioloissa sillä baareihin ei tullut tällä kertaa juurikaan eksyttyä. Tässä ensimmäisen illan sekalaiset nostot.

Torstaina, kun länsinaapuriimme oltiin saavuttu, ehdittiin muutamat oluet maistella. Närken ? Korn-Vins Ale avasi session tarjoillen panimon 15 vuoden taipaleen kunniaksi valmistetun barleywinen. Maltainen, paahteinen ja jopa hieman portterimainen juurikin varsin tumman ja hieman palaneen makuprofiilin suhteen. Persoonallinen olut laadukkaalta panimolta. Tämä saattaa kypsyä hienosti muutaman vuoden kellaroinnilla. Jenkkisour Cuvee de Castleton Captain Lawrencelta tuoksui upealta – tynnyrien kuivuus ja houkutteleva happamuus puskivat läpi. Maku oli myös hyvä, funky ja kevyesti hapan mutta jotain jäi silti uupumaan. Jokin viimeinen yksityiskohta puuttui, joka tämän olisi nostanut hyvää keskitasoa ylemmäksi.

Firestone Walkerin vuosikertaolut Firestone 21 (XXI) Anniversary Ale oli tällä kertaa sekoitussuhteiltaan erilainen blendi verrattuna edeltäviin vuosiin. Parabolaa ei onneksi oltu kaadettu liikaa suhteessa muihin sekoituksen osiin (mm. Bravo, Helldorado, Velvet Merkin, Stickee Monkee). Tämä tuntui ehkä juurikin Parabola-överin puuttuessa (edellisvuosina jopa 30-40% blendistä, nyt alle 18% kun taas Velvet Merkiniä oli jopa 42%) ja makuprofiilin ollessa paljon pehmeämpi eikä niin makea. Bourbontynnyrit tuntuivat, samoin kuin Helldoradon rommitynnyrit jotka toivat pehmeään makuun ruokosokerin makeutta. Tämä oli kuin silkkisen pehmeän Velvet Merkinin terästetty isoveli mutta jäi silti hieman flätiksi ja persoonattomaksi. Ihan laadukas kokonaisuus kuitenkin vaikka nämä sekoituksen eri oluet mielellään nauttiikiin erikseen sellaisinaan.

Hieman vanhempaa osastoa edusti vuonna 2013 ostettu Roguen, Deschutesin ja North Coastin yhteistyöolut Class of ’88 Barleywine Style Ale. Viiden vuoden kypsytys tuntui selvästi jo heti tuoksussa, josta nousivat mentoli, yskänlääke ja kellarin tunkkaisuus. Maussa samat joita komppasi kevyt makeus ja savuisuus. Lämmetessään tämä muistutti jopa belgialaisia hyvin kypsyneitä jouluoluita (vertailukohtana esim. 10-15 vuoden ikäinen N’Ice Chouffe). Pullon pohjalta kaadettiin myös hiivat/sakat mukaan jolloin lääkemäisyys väheni ja maltaisuus sai lisäpontia, ei hullumpaa. Lopuksi kokeiltiin J. Wakefieldin oman reseptinsä pohjalta tehty ja laktritsilla tuunattu Golden Ticket. Tämän oluen J. Wakefield oli käynyt valmistamassa Ruotsin Poppelsilla ja se julkaistiin Ruotsissa alkuvuodesta. Maku oli tasapainoinen mutta laktritsia ja salmiakkia oli mukana reippaasti. Jos niistä pitää, maistuu varmasti myös tämä olut. Oluen paahteisuus ja erikoinen makuprofiili toimi hyvin erilaisten suklaiden kaverina. Siihen oli hyvä päättää ensimmäisen illan lämmittelyt.

 

?

Ei niin hapanta sittenkään

FW XXI

Kellarista kaivettua

Kultaa

About the Author

Hankala Asiakas

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *