Joululämmittelyt

Joulu lähestyi uhkaavalla vauhdilla joten oli sopiva hetki päästä tyhjentämään olutvarastoa hyvässä seurassa. Tutulla porukalla kokoonnuttiin Helsingin keskustassa sijaitsevassa kellaritilassa viettämään torstai-iltaa hyvien oluiden merkeissä. Mukana oli viime aikaisilta reissuilta ja kellareista noukittuja herkkuja.

Illan avasi Tree Housen Lights On, joka lähes 2kk iästään huolimatta oli erittäin hyvässä iskussa. Kyseisen panimon oluet ovat yleensä ei niin ilotulitusmaisia makuelämyksiä, vaan äärimmäisen hyvin viilattuja ja tasapainoitettuja, eikä tämä ollut niistä poikkeus. Varsin kevyt ja ei-niin-tuore olut tuntui silti upealta ja freesiltä. Heti perään, arvottiin läjästä humaloituja oluita saman panimon AAAlterrr Ego!. Tuoksussa tuuhea humalointi puski ensin vastaan. Oluen perusversiosta Alter Egosta extrakuivahumaloitu versio oli kuitenkin yllättävän kevyt. Kuohkea sekahedelmämehuipa jonka tasapaino oli erinomainen. Yksinkertainen mutta silti niin viilattu. Se vaikuttaa olevan tämän panimon menestyksen salaisuus. Ennen ensimmäistä stoutia nautittiin kuitenkin vielä yksi voimakkaasti humaloitu olut – Sharedin Skiff. Shared on Side Project -panimon sivuprojekti (!?) jossa on mukana kuuleman mukaan mm. Goose Islandin ja Perennial Artisan Alesin väkeä. Erityisesti stouteistaan tunnettu  Shared oli uusi tuttavuus perinteisen IPAn muodossa. Skiff tuoksui voimakkaasti humalalta, maku oli makea ja tahmea. Lopussa oli hieman yllättävästi kookosta. Ihan hyvä tuote ja uusi “panimotuttavuus”.

Oli illan ensimmäisen raskaamman oluen aika ja kyseessä oli Bottle Logicin Fundamental Summation. Samasta “sarjasta” on legendaarinen Fundamental Observation kokeiltu jo aikaisemmin syksyllä ja kolmas “sarjan” olut olisi luvassa myöhemmin samana iltana. Summationissa oli mukana hypepanimo 3 Sons ja tuoksu tarjoili hurmaavan vastajauhettujen kahvipapujen ja suklaan liiton. Voiko tästä tuoksu tulla paremmaksi? Oli aika maistaa. Todella syvä kahvisuus, suklaisuus, vastajauhetut kahvipavut ja kaikki ilman yhtään kitkeryyttä. Jamaica Blue Mountain -kahvi on luonnostaan jo hyvin pehmeää ja se teki tästä erittäin pehmeän nautinnon. Bourbonviimeistely toi vienon makeuden ja loppuviimeistelyn oluelle, johon olisi voinut uppoutua pidemmäksikin aikaa.

Ensimmäisen suklaa- ja kahvinautinnon jälkeen oli hyvä palata kevyempään sarjaan. Sante Adairiuksen Capitola Sunset oli hapan saison, eli tyyli jonka panimo erinomaisesti hallitsee. Tämä oli paikan päältä tuotu pullo joka huokui lämmintä Kalifornian rannikkoa. Poreileva, mineraalinen ja kevyt olut oli juuri sopivan kirpeä. Kuin kevyttä ananasmehua jota voisi juoda helposti koko pullon itse. Sen perään oli luvassa The Brueryn kaksikko White Chocolate ja sen kirsikkaversio White Chocolate With Cherries, kummatkin vuoden 2017 vuosikertaa. Tämä vehnäviini on aiemmin osoittanut itsensä erittäin nautinnolliseksi mutta ensin kokeiltu perusversio oli valitettavasti pilalla. Olut oli hapan ja kitkerä, täysin erilainen kuin 1,5 vuotta sitten kokeiltu samaisen vuosikerran pullo. Harmillisesti jo toinen The Brueryn wheat/barley winen tyylinen olut joka on ollut pilaantunut kirpeäksi kokeiltaessa. Sitä ei pystytty muutamaa huikkaa enempää juomaan, joten oli aika kokeilla kirsikkaversio. Viinainen ja voimakkaampi versio oli makea ja muistutti pohjaltaan alkuperäistä, mainota, olutta. Kaikinpuolin toimiva olut jossa kirsikat jäivät jopa hieman makeuden pimentoon. 

Sitten oli aika kokeilla Northern Monkin erikoissetin kolmen tölkin The Trilogy -sarja jotka he olivat tehneet Whiplashin, Verdantin ja Garagen kanssa. Ensimmäiseksi kokeiltiin The Trilogy MMXVIII – MALT joka oli tyylilajiltaan hieman tylsäksi osoittautunut brut-IPA. Kyseinen olut maistui lähinnä humaloidulta vedeltä, vaikka humalointi sinänsä oli onnistunut elementti. The Trilogy MMXVII – YEAST oli laktoosilla höystetty hapan-IPA. Hieman kirpeä mutta ihan toimiva, vaikka laktoosi hieman haittasi tuomalla siihen lähinnä oudon sivumaun vaikka se ehkä olikin pointti. Kolmas tölkki oli The Trilogy MMXVII – HOPS joka oli tripla-IPA speltillä. Alkoholi ei maistunut vaikka prosentteja olikin 9,5%. Humalointi oli makea ja speltti tuntui maussa. Ihan mielenkiintoinen sarja vaikkei mikään näistä kolmesta erityisesti noussut voittajaksi.

Oli aika korkata illan toinen Bottle Logic ja se oli Fundamental Forces. “FO:n” raskaampi versio oli viritetty 16,2% vahvuiseksi ja se tuntui oluessa. Tuoksu oli viinainen ja vaniljainen. Maku oli erittäin makea, vaniljainen ja jopa yrttinen. Olut oli panimolle tuttuun tapaan erittäin hyvin viimeistelty mutta hieman liian vahva ja viinainen. Fundamental -sarjan oluista Observation ja Summation ovat olleet selvästi parempia kuin tämä. Sen perään korkattiin pari souria Alvinnelta. Wild West Barrel 58 (2016) oli rehellinen belgihapan. Kirsikoita, vaniljaa ja hapanta mansikkaa tuoksussa. Kuivuutta ja marjoja, erityisesti mustikkaa ja karhunvatukkaa, maussa. Herkullinen tapaus, mutta seuraava, samassa tynnyrissä #58 (?) kypsytetty Sour’ire de Mortagne Barrel 58 oli vielä parempi. Todella hapan ja stydi 11% hapanolut oli upea. Kroppa oli erittäin hyvä ja prosentit tukivat happamuutta hienosti. Tässä oli tähän asti kokeilluista Alvinnen oluista mahdollisesti paras. Hieno tapaus.

Itänaapurin Zagovorin Zeitnot oli tuplakuivahumaloitu mustikkapirtelö… Eli mitäh? Hapanolut laktoosilla ja jonkin sortin kuivahumaloinnilla. Tämä yhdistelmä on varsinainen mielikuvituksen tuote mutta olihan se kokeiltava. Humalointi ei tuntunut vaan kyseessä vaikutti olevan lähinnä mustikkavetoinen sour. Miellyttävän mehumainen sellainen. Oli ihan onnistunut ja kesy olut. Abrikoos – Rabarber oli yksi De Camin viimeisimmistä tuotteista. Tuoksu oli vetinen ja mitäänsanomaton mutta maku toimivan kevyt, ananaksinen ja mineraalinen. Varsin kevyt tapaus mutta miellyttävä. Tämän perään nautittiin uuden Chicagon tuttavuuden Hop Butcher For The Worldin dipa Double Grid. Haalea ja mehuipamainen olut makealla humaloinnilla ja yllättävän kookosmaisella ja laktoosisella profiililla. Lopulta korkattiin vielä De Camin Oude Geuze Editie Gooikoorts (2018) joka oli panimon/sekoittamon kylän omille festareille tehty blendi 1-4 vuotiaista lambiceista. Todella kuiva, mahdollisesti juuri sekoituksen 4-vuotiaasta lambicista johtuen, mutta reilusti kuplivat tapaus. Tämä voisi toimia hyvin muutaman vuoden kuluttua, vaikka se jo sellaisenaan oli nautinnollinen. Lopulta pöytään kannettiin hieman sekalaisia oluita mutta tähän päättyi joulukuun ensimmäisen bottlesharen virallinen osuus.

About the Author

Hankala Asiakas

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *