IPA-ilta: Monkish vs. Tree House

Helmikuun alussa oli verrattain suuri määrä tuoretta IPA-maailman kermaa joten oli hyvä hetki kokoontua käymään läpi mitä huikeampia oluita. Teemana oli löyhästi itä- ja länsirannikoiden huippujen, Tree Housen ja Monkishin mittely, mutta mukaan mahtui myös muita vähintäänkin hyviä oluita. Kaverit olivat käyneet mm. Monkishilla, Tree Housella ja Trilliumilla äskettäin ja tuoneet mukaansa hyvä valikoiman mm. näiden tekijöiden tuotteita, lähinnä ipa-dipa-tipa -linjalta. Tässä hieman fiiliksiä tämän iltaman ja aiemman kokemuksen perusteella.

Tree Houselta kokeillut oluet ovat yleensä olleet äärimmäisen hyvin tasapainoitettuja ja viimeisteltyjä, eivät välttämättä niinkään ylimakeita ja täyteen ahdettuja tahmeita humalapommeja, vaikka humalointia toki hyvin onkin ollut. Tree Housella on upea mallaspohja joten oluet ovat myös suht tukevia eivätkä pelkkää humalavettä. Monkishilta kokeillut oluet puolestaan ovat nojanneet usein hyvin makeaan “dänkkiin” humalamaailmaan (pl. belgityyliset oluet joita panimo vielä tekee). Tuntui siltä että Monkishin oluet tuovat suuren makumaailman jo pienissäkin annoksissa ja Tree House taas ovat hienostuneempia ja suuremmassa mittakaavassa nautittavampia tyylinäytteitä. Monkish siis hieman enemmän festivaalitikkilaseittain ihmeteltävää ja Tree House taas enemmän tuopeittain nautittavaa laatutavaraa. Tämä on toki hyvin henk. koht. mielipide nyt hieman syvällisemmän sukelluksen jälkeen, mutta kyllähän kummankin panimon tölkin kuin tölkin itse joisi kokonaan ilman ongelmia. Alansa ehdotonta huippua kummatkin.

Mukana oli myös sekalaisia oluita kotimaasta ja ulkomailta. Vastikään julkaistu Tujun olut asetti hyvin riman heti alkuiltaan ja mukana olleet sourit ja stoutit toivat hyvää vaihtelua illan kulkuun. Loppuillasta sosiaalinen tilanne vei voiton muistiinpanojen tekemisestä joten osasta ei jäänyt muuta kuin humalainen muisto. Harvoin tulee näin upeaa humalakattausta vastaan samalla kertaa joten suurkiitos kaikille ketkä oluita mukaan toivat. Tässä lyhyesti muistiinpanot illan oluista.

  • Angry Chair:
    • Red Puffs: Crowlerissa suoraan panimolta. Vaniljainen ja vadelmainen jenkkisour. Erittäin nautittava.
  • Bottle Logic:
    • However Improbable (2019): Pastrystoutien ja tynnyrikypsytyksen kärkipanimolta todellinen kookosöveri. Tuttu panimon makeus ja tynnyriprofiili ja reilusti kookosta. Suklaatakin kivasti mukana. Mainio tapaus.
  • Cantillon:
    • Blåbær Lambik (2016): Kulttilambic oli ehtinyt hieman kypsyä ja tiivistyä lähes mustikkamehumaiseksi nektariksi. Tuoreena tämä tuntuu freesimmältä ja kevyemmältä mutta eihän tämä ikääntyessään huonoksi mene.
  • Coolhead Brew:
    • Kobra 2: mainion bändin teemaoluen toinen versio. Ei tarkempia muistiinpanoja mutta vaikutti mehukkaalta.
    • Naked Sauna Sour: neutraali sour joka toimi hyvin alkuillasta.
  • Electric Brewing Company:
    • Move Clockwise: Länsirannikolta kovin hypetetyn panimon olut josta allekirjoittanutkaan ei ollut kuullut. Galaxyä, nelsonia, citraa ym. Saippuainen ja freesi, hieman terävä humalointi. Mielenkiintoinen mutta ei ihan täysosuma. Pitää laittaa panimo seurantaan.
  • Great Notion:
    • I Love it When you Call Me Big Papaya: Ensikosketus kehuttuun panimoon. Sour joka tuoksuu Haribon viinikumeilta ja hedelmiltä. Maku kuivahko ja makea samaan aikaan. Hieman keinotekoisen hedelmäinen, kuten esim. Omnipollon sourit, mutta se toimii yleensä allekirjoittaneelle.
    • Virtual Reality: 7,5% dipa joka oli hyvin tuuhea ja osui lähes täydellisesti allekirjoittaneelle. Erittäin vakuuttava esitys joten on selvää että tämän panimon humaloituja oluita on saatava lisää.
  • Hill Farmstead:
    • Genealogy Of Morals (2016): Kahvinen tuoksu ja maku. Mukana oli hämmentävästi leijonapastillejakin. Upea makeus ja tynnyriä mukana reilusti. Voimakas mutta silkkinen suutuntuma. Taidonnäyte erinomaiselta panimolta.
  • Monkish:
    • Beats Is Infinite (batch 6): Kuohkea ja makea, stydi galaxyllä teroitettu dipa. Todella hyvä mutta varsin makea.
    • Beyond Atomically: Olut joka oli kuin appelsiinimehua joka maistui greippimehulta… Stydi ja tuuhea reilusti kuivahumaloitu dipa.
    • Conscience Be Free: Ei muistiinpanoja mutta pätevän oloinen dipa.
    • Fairfax and Olympic: Ei muistiinpanoja mutta vaikutti ihan pätevältä dipalta.
    • Hip and Hop: Makea dipa, yrttinen ja pippurinen, mahdollisesti Idaho -humalasta johtuen.
    • How About Molotovish Round 2? I like Naming Beers with You, but Adriana Says No: Nimihirviö oli todella tuuhea ja samea 12% jättiläinen. Todella upea ja kuohkea tapaus. Illan ehdotonta kärkikastia ja lähes täydellinen sarjassaan.
    • Most Is Most: Stydi ja makea triple ipa. Noin kuukauden ikäinen tölkki ja se tuntuu tekevän hyvää liiankin tuoreina julkaistaville Monkishin oluille. Se antaa aikaa asettua ja kesyttää viinaisuutta ja niin tämän kohdalla. Alkoholi oli hyvin piilossa ja olut tuntui pehmeältä.
    • Planets Gotta Roll: Ei muistiinpanoja mutta vaikutti hieman heikommalta kuin muut Monkish -oluet illan aikana.
    • Really Real (batch 3): Ei niin makea ja vähän terävä/pistävä humalointi. Joulukuun tölkki eli ikä painoi hieman päälle.
  • Tree House:
    • BBBrighttt (w/Galaxy): Maltillinen ja hieman varovainen kevyehkö galaxy-dipa. Ei panimon parasta osaamista.
    • Bright (w/Nelson): Ei muistiinpanoja mutta heikoin illan Tree Houseista.
    • Curiosity Fifty Seven: Freesi ja humalainen dipa. Mallaspohja tuntui kevyeltä. Erittäin tasapainoinen ja juotava olut.
    • Curiosity Fifty Eight: Meloninen vieno tuoksu jja voimakkaampi meloninen maku. Kuiva jälkimaku. Upea olut.
    • Julius: Vuosi sitten ensimmäistä kertaa kokeiltu panimon klassikko tuntui nyt maltaisemmalta kuin muistikuvat siitä. Hyvä ja juotava tuote.
    • SSSappp: Tahmea mutta kuiva ipa. Tuntui hieman vanhalta vaikka se oli noin kuukauden ikäinen. Mallas tuntui taustalla ja olut oli samea. Ei ihan täysosuma.
    • Very Green: Pitkään odotettu dipa oli vihdoin nenän edessä. Maltainen pohja ja hienosti tasapainoitettu dipa. Hienostunut kokonaisuus jota voisi nauttia isommankin annoksen.
  • Trillium:
    • Scaled Way Up: Illan ainoa Trillium -olut oli viinaisen tahmea ja samea. Varsin hyvä.
  • Toppling Goliath:
    • King Sue: Yksi pitkään toivelistalla ollut olut jota päästiin vihdoin kokeilemaan. Tölkki oli jo hieman ikääntynyt mutta edelleen hyvässä vedossa. Tahmea ja makea citrainen dipa. Hieman vetinen mutta silti paras TG:n humaloitu olut mitä allekirjoittanut on kokeillut.
  • Tuju:
    • Hammer Smashed Hops: Mainion metallibändin tunnetun kappaleen nimeä mukaileva olut (Three Floyds on myös tehnyt vastaavan sanaleikin biisin nimestä, toim.huom.). Growlerista tarjoiltu hedelmäinen ja tahmea dipa oli vakuuttava esitys. Citra ja mosaic nousivat hyvin esiin.
  • Verdant:
    • Putty: Kovassa nosteessa ja rajoitetusti levitetty dipa oli saanut osakseen varsin korkeat odotukset, mutta ne eivät allekirjoittaneen osalta täyttyneet. Maltainen, tahmea, viinainen.

About the Author

Hankala Asiakas

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *