Hapanta ja tummaa

Kuusi pulloa ja reilu tunti aikaa – tässä katsaus erään arkisen pikasession kattaukseen. Session avasi Averyn vuoden 2016 Expletus – vaalea kirsikoilla höystetty sour tequilatynnyriviimeistelyllä. Kirpeä tuoksu joka jatkuu maussa. Kirsikat tuntuvat selvästi ja ovat enemmän makeampaa cocktailkirsikkaa kuin vaikkapa schaerbeeksejä. Ne eivät kuitenkaan oluen värissä näkyneet sillä se oli vaalean kellertävä. Tequila lämmitti kevyesti vasta jälkimaussa. Pirteä tapaus. Lisää souria oli luvassa Lagunitaksen Dark Swanin muodossa, mutta jo tuoksu antoi ymmärtää että kyseessä ei olisi session paras olut… Tunkkainen tölkitetty lämmin ja vahva lagerolut tuli ensin mieleen ja maussa tuntui väljähtänyt marjamehu. Hedelmien kiven kitkeryys tuntui maussa ja tämän kohdalla arvuuteltiin oliko kyseessä pilaantunut erä vai huonosti tehty olut. Väri oli kyllä kaunis.

Tässä välissä oli pakko siirtyä tummien oluiden puolelle ennen kolmatta souria. Rinnakkain kokeiltiin kaksi bourbontynnyröityä versiota WarPigsin Smoldering Holesista. Tahitian Vanilla versio oli todella puhdas ja vaniljainen mutta siirappinen stout. Vaniljaisuus ja maku katosi nopeasti ja muuttui kuivaksi. Mukava ja lämmittävä. Wanhan ajan kermavaniljajäätelöä. Miellyttävä sipper. Nahkaa ja fariinisokeria. Mexican Vanilla puolestaan tarjoili jo mausteisemman tuoksun ja maussa tuntui, mahdollisesti nimen aiheuttaman mielenjohteen takia, chilisyys. Bourbontynnyröinti tuntui voimakkaammin kun se edellisessä kenties soljui hienovaraisemmin muun vaniljaisuuden sekaan. Tässä oli kovin kuiva loppumaku. Näistä kahdesta paremmin maistui Tahitian Vanilla vaikka kummatkin olivat laadukkaita suuria oluita Kööpenhaminan savustamopanimolta.

Loppusuoralle mahtui sekä hapanta että tummaa. New Belgiumin Oscar Aged In Blackberry Whiskey Barrels tuoksui erinomaiselta ja marjaisuus paistoi läpi kivasti. Tynnyrit olivat Leopold Bros ja muistuttivat mm. Crooked Staven Nightmare On Brettistä jonka sarjassa on tullut vastaan saman tislaamon tynnyreitä. 14 kuukautta tynnyreissä oli tehnyt tehtävänsä. Ne eivät lyöneet yli eikä marjoista myöskään ollut tullut etikkaisuutta, vaan kaikki elementit olivat mukavasti tasapainossa. Jälkimaussa tuntui marjojen rautaisuus ja mehuisuus. Upea olut. Lopuksi korkattiin vielä Keesin ja venäläisen AF Brewin High On Vitamin Sea. Osteristout maistui todella voimakkaasti merivedeltä, suolaiselta ja ostereilta. Stout tuntui kuohkealta ja makealta. Levää ja laktritsia. Lisää suolaa. Raskaan sarjan versio perinteisestä osteristoutista. Tämän kanssa menisi helposti muutama osteri tai muu seafood. Laadukkaan tuntuinen, joskin hieman erikoinen, olut.

 

Pullot rivissä

About the Author

Hankala Asiakas

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *