Hapan ilta Stadin Panimolla

Helsingin Suvilahdessa sijaitsevat kaupungin parhaat belgiolutkaapit ja niiden takana oluensa tunteva henkilökunta. Panimon ja Ultimator-maahantuojan lambic-asiantuntija Ingrid järjesti allekirjoittaneen tilauksesta upean lambic- ja hapanolutillan. Parinkymmenen oluen ystävän kanssa saimme kokea kymmenkunta tätä hapanta olutsuuntausta edustavaa tapausta. Tässä tiivistelmä tilaisuudessa ja sen yhteydessä testatuista oluista – mennään suoraan asiaan.

Ennen itse tastingia ehdimme kokeilla hanasta mm. Dupontin Bière de Miel Biologiquen joka oli erinomaiselta panimolta varsin onnistunut hunajainen olut. Ei niin yltiömakea kuin luulisi vaan ihan miellyttävä tapaus. Parit Stadin Panimon omat oluet vielä väliin joista American Double Indian Pale Lager tuntui freesiltä ja humalat puskivat mukavasti päälle valmistaen makunystyrät hapanta iltaa varten. Liettuasta oli hanassa konjakkitynnyröity (?) dubbel Nežinomas Krantas (Unknown Shore) josta puski läpi vahva voipopkorni ja maltaan makeus, mutta jota tynnyröinti hieman yllättävällä tavalla komppasi ihan hyvin. Varsin erikoinen tapaus joten pieni lasi sai riittää.

Tastingin ensimmäinen olut oli lambicsekoittajien ja -panimoiden vuosikertayhteistyöolut HORAL’s Oude Geuze Mega Blend (2015). Upea mutta hieman anonyymi sekoitus alan ammattilaisten toimesta. Pullon pohjatkin hiivoineen maistuivat osallistujille eikä ihme. Seuraavaksi vuorossa oli pari vanhaa ja hyväksi todettua tuttua: Cantillonin kuivahumaloitu Cuvée Saint-Gilloise ja Tilquinen erinomainen luumulambicsekoitus Oude Quetsche Tilquin à l’Ancienne. Jälkimmäisen sama vuosikerta tuli myös korkattua Zwanze-päivän yhteydessä mutta tällä kertaa se tuntui kovin erilaiselta. Luumut puskivat vahvemmin läpi ja maku oli hieman nokkosmainen. Ei siitä mihinkään päästä että kyseessä on erinomaisen sekoittajan laatutuote. Ilotulitus jatkui De Camin Framboise Lambiekilla jonka korkin päiväyksestä päätellen arvioimme vuoden 2009 tuotteeksi. Miellyttävä vadelmasekoitus joka oli vuosien saatossa säilyttänyt makunsa ja joka komppasi vanhemman lambicin kuivuutta. Ingrid kertoi mielenkiintoisia tarinoita ja omia kokemuksiaan tuotteiden ja panimojen ympäriltä ja johdatti oluesta toiseen sopivaan tahtiin. Girardinin pieneltä tilalta saimme lasiin kirsikkaoluen Kriek 1882 ja jonka jälkeen kovin keinotekoisen oloisen, vaikka tarina tuotantomenetelmästä toista kertoo, Petruksen Aged Redin. Kovasti oli Dr. Pepperiä ja tiivistekirsikkaa maussa. Tämän jälkeen lasiin osui virallisen tastingosion paras olut, Alvinnen Wild West Blackthorn Edition 2015. Erittäin napakka tynnyröinti ja happamuus yhdistyi oratuomen makuun huikealla tavalla. Tässä vaiheessa oli jo koettu monipuolinen hapanolutpaletti mutta tämä yllätti pirteydellään suurimman osan porukasta. Tätä on saatava lisää. Seuraavaksi lähdimme savuisempaan suuntaan jossa Dochter van de Korenaarin L’Enfant Terrible yhdisti happamuuden ja savuisuuden miellyttävällä mutta varsin varovaisella tavalla. Sitten vuorossa oli Oud Beerseliltä kuiva belgitripel Bersalis Tripel Oak Aged (Limited Edition) joka oli miellyttävä mutta jolta olisi toivonut lisää tynnyrin makua – toki se oli hieman pyöristänyt tripelin humalointia ja tuonut mukaan kuivuutta. Loppuviimeistelyn hoiti saman panimon neljän vuoden takainen Bzart Kriekenlambiek Millésime (2012). Upean kuohkea kirsikkaolut joka tasapainoili hienosti happamuuden ja maken välillä kaatumatta kumpaankaan suuntaan liialti. Kokonaisuudessaan tämä oli hieno kattaus monenlaisia happamia oluita lambicista souriin ja jota komppasivat mielenkiintoiset tarinat panimoista, tuotantomenetelmistä, hiivakannoista ja ihmisistä niiden takana.

Ilta ei siihen vielä päättynyt sillä virallisen ohjelman jälkeen oli sopiva hetki ottaa jääkaapeista muutama kiinnostava tapaus testiin. Ensin tonttupanimon Brasserie d’Achouffen parin vuoden ikäinen kokeilu oluen ja sauternes-viinirypäleiden yhdistämisessä Château D’Ychouffe (2014). Erittäin herkullinen ja onnistunut tapaus josta paistoi parin pullossa vietetyn vuoden taika. Laatupanimo Dupontin savuolut Triomfbier Vooruit oli mielenkiintoinen kokeilu mutta kyllä heiltä edelleen saisonit/blondet ovat sitä parasta antia. Korenaarilta kokeiltiin hieman persoonaton tuplaipa Extase ja huikea tammikypsytetty tripel Finesse Pure Oak Series. Tyylikkään kuiva josta puun ominaisuudet tulivat upeasti läpi. Tämä oli yksi illan kohokohdista ja jota pitää kokeilla uudestaan.

Illan päätteksi oli vielä hyvä pelata varman päälle ja kokeilla viimeisimmät versiot Cantillonin klassikoista: tuore, nokkosmainen ja pistelevä, upea seljankukkalambic Mamouche (2016), äärimmäisen kauniin värinen ja herkullinen Lou Pepe Framboise (2013) sekä aprikooseilla höystetty Fou’ Foune joka oli myös tämän vuoden versio.

Näihin kuviin.

 

Näillä mennään

Näillä mennään

2009

2009

Viinin ja oluen erinomainen yhdistelmä

Viinin ja oluen erinomainen yhdistelmä

Jos löydät, kokeile

Jos löydät, kokeile

Hyväksi todettu kolmikko

Hyväksi todettu kolmikko

About the Author

Hankala Asiakas

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *