Florida osa 2: Cigar City, Cycle, J. Wakefield

Myöhemmin Tampan viikonlopun aikana tuli pyörähdettyä Angry Chairilla (uudestaan), 7th Sunilla ja Cigar Cityllä. Viimeisimmässä julkaistiin joka viikonpäivänä uusi Tampa Bay Beer Week (TBBW) -olut joten siellä tulikin käytyä useana päivänä noukkimassa päivän oluet mukaan. Panimon taproom oli suuri ja matkamuistomyymälässä oli vaikka minkälaista tavaraa tarjolla. Hanojen lisäksi siellä oli myös kylmäkaappi jossa oli tarjolla hieman erikoisempia oluita – vintagea tai rajoitetumpia eriä. Politiikkana oli että sellaisen oluen ostajan oli oltava vähintään 2 hengen seurueessa eli sooloilijoille ei niitä myyty. Varmasti ihan hyvä linjaus hieman rajoittaa ostamista etteivät suuret ja raskaat oluet mene yksin nautittaviksi tai vain “tikkereille”, jotka saattavat jättää ison osan pullosta juomatta kun sen kerran saa itselleen merkittyä… Mene ja tiedä, mutta onneksi mukana oli kaveri ja kaapille oli asiaa. Hanasta kokeiltiin “Maple Huna” joka on viralliselta nimeltään Barrel-Aged Imperial Stout with Natural Flavors. Chilistout vaahterasiirapilla ei kohtalaisen houkuttelevasta kuvauksestaan huolimatta ihan uponnut, vaan tuntui ohuelta ja hieman sekavalta. Myös vuoden 2018 Hunahpu’s Imperial Stout oli epätasapainossa. Aika selvästi kultaa muistot sillä kevään 2016 maistelussa tämä perusversio oli varsin toimiva. Tölkistä nautittu Coconut Marshal Zhukov’s oli toimiva kookosstout ja miellyttävä sipperi.

Tampa Bayn toisella puolella sijaitseva Cycle Brewing oli takavuosina erittäin hypetetty ja peräänkuulutettu mutta viime vuosina on heidän oluita ollut huomattavasti helpommin saatavilla. Parempi saatavuus ja lukuisat määrät eri nimikkeitä ovat vetäneet hypeä alas ja mikäs siinä kun keskimäärin laadukkaita oluita voi entistä helpommin päästä kokeilemaan. Cyclen taproom oli viihtyisä ja sijaitsi St. Petersburgin kaupungissa hyvällä ja keskeisellä alueella. Pari stoutia hanasta olivat laadukkaita suklaakeksien, kahvin ja bourbontynnyrien yhdistelmiä, mutteivät järin ikimuistoisia. Mukaan ostettavaksi oli tarjolla noin 15-20 mielenkiintoista tynnyrikypsytettyä olutta, mutta rajoitetun matkatavaratilan vuoksi mukaan tarttui vain kaksi pulloa. Olisipa sieltä voinut postittaa suoraan kotiin… Ennen paluuta Tampaan kävimme pikavisiitillä läheissä Green Benchin panimossa. Varsin mitäänsanomattomia oluita, mutta sen lähellä sijaitsi erinomainen hole-in-the-wall tyyppinen voileipäravintola jonka Cuban sandwhich oli erinomainen. Kyseinen mm. suolakurkuilla, juustolla ja kinkulla höystetty voileipä on Floridalle tyypillinen ja ehdoton kokeiltava jos siellä on liikkeellä.

Matkan varrella Sanibel Islandin viihtyisällä lomasaarella tai ikonisessa Key Westissä ei valitettavasti kiinnostavia panimoita tai hyviä olutbaareja ollut. Matkalle oli järjestelty laatikollinen Monkishin ja Tree Housen oluita jenkkikontaktien kautta, joten suhteellisen hyvää juomista oli kuitenkin jatkuvasti tarjolla. Ajomatka Key Westiin oli upea vaikka paluumatkalla Miamiin vuokra-automme hajosi tien varteen noin 60km ennen Miamia. Reilun 6h odotuksen jälkeen saimme uuden auton ja pääsimme jatkamaan matkaa. Samalle päivälle sovittu olutvaihtokauppa meni sinänsä uusiksi kun emme tavanneet jenkkitutun kanssa suunnitelman mukaisesti eräässä baarissa, vaan hän ajeli vastaan tien varteen hoitamaan treidin. Legendaarinen Toppling Goliathin KBBS lämmitti mukavasti kädessä vaikka osa päivästä menikin auton johdosta hukkaan.

Miamissa puolestaan oli hyviä baareja ja olutkauppoja. Kohokohta oli vierailu pastrystoutien kuninkaalla J. Wakefieldillä. Panimon baari oli trendikäs ja sci-fi teemalla koristeltu. Hanassa oli panimon perusoluita, jotka eivät niinkään ole niitä mistä Wakefield tunnetaan. Hanassa oli myös muutama raskaampi olut joita oli hauska päästä kokeilemaan. Otagoffa oli Trilliumin kanssa tehty yhteistyöolut (aiempi oli samainen mutta nimeltään Affogato ja valmistettu Trilliumilla) joka oli maukas ja tuhti pastrystout. Making Whoopie oli myös hyvä raskaan sarjan stout muttei ikimuistoinen. Panimolle oli myös sovittu yksi olutvaihtokauppa ja jenkkituttu toi mukanaan pari mielenkiintoista ja aikaisemmin rajoitetusti julkaistua J. Wakefieldin olutta jotka kokeiltiin baarissa muina miehinä. Toinen niistä oli Bibingka – Creme Brulee Latte, jota oli loppuvuodesta 2018 hypetetty joten odotukset olivat luonnollisesti korkealla. Noin 15% vahvuinen Mostra -kahvilla höystetty ja bourbontynnyröity olut oli panimolle tuttuun tapaan valtava, makea mutta silti hämmentävän hyvin tasapainossa. Upea kahvisuus. Sattumalta samaan pöytään istuutui mukava venäläiskaveri joka paljastui pietarilaisen Bakunin -panimon perustajaksi. Hän oli ollut TBBW:llä jenkkipanimoiden kanssa pyörimässä ja hänen jutut olivat vähintäänkin mielenkiintoisia. Wakefieldiltä jatkoimme kolmistaan Little Havanan kaupunginosassa sijaitsevaan mainioon bottleshop-baariin nimeltä The Union Beer Store. Tiivis mutta viihtyisä paikka ja hyvä valikoima hanoja (mm. Bottle Logicia) ja pullo-oluita (esim. Maine Beer Companylta).

Kaiken kaikkiaan Floridassa on paljon nähtävää oluen ystävälle. Juuri samaan aikaan avatussa 3 Sonsin taproomissa olisi ollut hauska käydä mutta aikataulut ja reissusuunnitelma eivät menneet sopivasti yhteen. Kotiin palatessa pulloja olikin reilusti enemmän kuin lähtiessä ja lopulta matkatavaroissa kulkeuituikin 35 pulloa mielenkiintoisia jenkkiherkkuja joita tullaan kokeilemaan myöhemmin. Festivaalit ja tapahtumat kuten Wakefest tai Tampa Bay Beer Week tekevät Floridasta alkuvuodesta hyvin mielenkiintoisen olutmatkakohteen. Ei muuta kuin seuraavaa reissua suunnittelemaan…

 

Maple Hunahpu’s

Kookosstoutia

Pientä jonoa Cigar Cityllä TBBW-oluen julkistamisessa

Cycle

Kaljaa rannalla

Uima-allaskaljaa

Auto hajosi, kaljan paikka

KBBS

J. Wakefieldin terassi

J. Wakefieldin flight

Pastryä

J. Wakefieldin Bibingka

Pienimuotoinen bottleshare J. Wakefieldillä

Cyclen stoutit

 

About the Author

Hankala Asiakas

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *