FiftyFifty Eclipse – kahdeksalla tapaa

Kalifornialaisen FiftyFifty Brewingin Eclipse-sarjaa on kokeiltu rinnakkaisvertailussa muutamaan otteeseen ja edellisen kerran viime syksynä. Joulukuussa oli aika tsekata läpi 8 ennen kokeilematonta versiota tästä tynnyrikypsytetystä stoutista. Kyseessä on siis panimon Totality Imperial Stout jota lähtökohtaisesti kypsytetään puolen vuoden ajan (tai vähemmän/enemmän riippuen variantista) jonka jälkeen siitä tulee Eclipse. Näitä julkaistaan kerran vuodessa ja vuosi vuodelta erilaisten varianttien määrä on kasvanut (kts. täältä). Tällä kertaa illan ohjelmassa oli sekä vuoden 2015 että 2017 pulloja (2018 vuoden pulloja ei vielä Euroopassa ollut pahemmin näkynyt).

Ensin vuorossa oli Woodford Reserve (2015). Kentuckylaisen tislaamon tynnyrissä ollutta viskiä ei nimeä tarkemmin tarkemmin oltu määritelty. Tuoksu oli vienon vaniljainen ja houkutteleva. Maku oli pehmeä ja makea, hyvin myös pullossa kypsynyt eikä näyttänyt vielä ikääntymisen merkkejä tai että huippu olisi jo ohitettu. Hyvä esimerkki pullossa(kin) kypsyneestä oluesta.

Seuraavaksi kokeiltiin kaksi kahviversiota rinnakkain. Näihin panimo sekoittaa 45% Elijah Craig 12v -tynnyreissä kokonaisen vuoden kypsynyttä Eclipseä, 45% kypsyttämätöntä Totalityä sekä 10% kahvia paikalliselta Wood Fire Roasted Coffeelta. Kyseinen toimija on erikoistunut kahvin paahtamiseen käyttäen puulämpöä. Sen pitäisi ymmärtääkseni tehdä kahvista hieman pyöreämpää ja makeampaa “pehmeän” puulämmityksen johdosta, mutta paha mennä sanomaan onko kyseessä markkinointikikka vai aidosti makuun vaikuttava tekijä. Coffee (2017) tarjoili vastapaahdettuja kahvipapuja erittäin miellyttävässä tuoksussa. Maku oli hieman ohut ja muistutti kahvisuudeltaan cold brew -tyyppistä kahvia. Kevyen poreileva paahteisuus ja melko kuivan tuntuinen olut. Toinen kahviversio, Coffee (2015), ei juurikaan tuoksunut kahvilta, mahdollisesti iästään johtuen. Maussa tuntui maitokahvisuutta, tummaa suklaata ja maku oli hapokkaampi kuin tuoreempi versio.

Belle Meade (2017) oli, hunajaviineihin viittaavasta nimestään huolimatta, tennesseeläisen tislaamon tynnyreissä kypsytettyä. Tuoksu oli mitäänsanomaton, maku jopa viinainen ja hedelmätislemäinen. Osa osallistujista ei pitänyt tästä ja osa taas piti joten yleisö jakaantui selvästi tämän kohdalla. Minkälainen tisle tynnyreissä oli ollut, ei käynyt ilmi, mutta tämä tuntui enemmän grappalta tai hedelmäviinalta kuin viskiltä. Apple Brandy (2017) oli puolestaan nimensäkin mukaisesti omenaviinatynnyreissä kypsytettyä. Tässä arvuuteltiin olikohan kyseessä tynnyri jossa oli modernia omenoista tislattua viinaa vaiko vanhanaikaista “jäätislattua” omenasiideriä eli applejackia. Niin tai näin, oli maku makea ja hedelmäinen, freesi ja hilloinen. Paahteisuus jäi taustalle mutta oli silti läsnä. Varsin miellyttävä tuote kaiken kaikkiaan ja tähän asti illan paras.

Seuraavaksi vuorossa oli Grand Cru (2017) joka oli sekoitus eri kyseisen vuoden oluita. Sekoituksesta, kuten muutenkaan koko sarjasta, ei sen tarkempia tietoja ollut tarjolla. Maussa viinaisuus puski päälle reippaasti ja taustalla oli keinotekoista makeutta ja maitokahvisuutta. Vähän kaikkea, mutta silti ei oikein mitään… Vuoden 2017 Evan Williams puolestaan maistui siltä mitä sen arvasikin maistuvan – perinteikkäältä bourbontynnyröidyltä imperial stoutilta vaniljan, makeuden ja tynnyrien kuivuuden kera. Makeutta oli reilusti ja lämmetessän myös hieman viinaisuutta. Alku oli lupaava mutta lopulta se lämmetessään hieman jäi lunastamatta. Viimeisenä kokeiltiin vuoden 2015 Elijah Craig 12 jossa ikä jo tuntui. Makeutta, maitokahvia ja makeutusaineita tuntui maussa. Tämä oli mahdollisesti jo ikääntynyt pullossa hieman liian pitkälle muutamassa vuodessa, sillä muistikuvat tuoreemmista Elijah Craig 12 -pulloista oli aiemmilta vuosilta paremmat (enemmän hedelmää, selkeää vaniljaa jne.). Siihen oli hyvä päättää tämänvuotinen Eclipse -kattaus.

About the Author

Hankala Asiakas

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *