Espoo-päivässä olutta nurmikolla (Pihamaan, Põhjala, Radbrew, Solmu, Stone Brewing)

Kotikaupungin sydämen Tapiolan illassa tarjolla oli katettuja pöytiä orkesterin säestyksellä mutta myös nurmikkoa jonka otimme haltuun perinteisen piknikin muodossa – mukana oli luonnollisesti oluita joista viittä arvioitiin tarkemmin.

Ensimmäisenä lasiin kaatui Solmun Yankee Sheepshank joka harmillisesti todettiin jo kerran testatuksi vajaa vuosi sitten – voi näitä ongelmia kun digitaaliset tähdet/pisteet oli jo tuolloin ehditty jakaa, mutta muistikuvien virkistäminen on hyvä tekosyy ottaa olut uudelleen testiin. Etiketin mukaan tämä sopii hyvässä seurassa nautittavaksi joten tilanne oli ainakin sopiva. Hankintapaikkana Helsingin oma Pien ja kuulemma hyvin tuorettä erää. Hyvin upposi, sopivasti tasapainoa katkeruuden ja hedelmien välillä. Parempi kuin muistikuva hanasta juotuna, mutta vaikeahan tämä oluttyyli on maitokaupparajojen puitteissa tehdä.

Seuraavaksi Radbrewin Beerman Limited by Legislation Edition joka tämä yllätti koko raadin – todella mehukas, paljon humalan tahmeutta, greippiä, ananasta ja kovin tuhti ollakseen 4,7%. Mikäli pullon etiketin tulkinta onnistui, oli tämä erä noin 5-6 viikon ikäinen ja oikein onnistunut – juuri tältä sen pitääkin maistua. Heinolan Pihamaan Panimon tumma vehnäolut Jäärä oli myös kokeiltu viime syksynä ja nyt uudestaan. Maukas ja jopa rukiisen tuntuinen olut. Jokin pieni happamuus häiritsee maussa muttei pilaa kokonaisuutta.

Põhjalan toisen vuosipäivän kunniaksi valmistettu barley wine Odravein (2016) oli illan odotetuin olut ja jo sitä korkatessa lähi-ilmaston valtasti maltainen tuoksu. Todella herkullinen tuoksu, kuin nestemäistä leipää ja mäskikattilan höyryä – wow. Suutuntuma on tuhti ja samettinen, maussa tuntuvat kesäiset pellot, heinäsuovat ja vilja-aitat. Mallasta on runsaasti ja jälkimaku on pitkä. Vielä lisää mallasta. Lämmetessä viinaisuus puskee hieman läpi mutta se ei häiritse – tämä on upea. Kypsytyspotentiaaliakin näyttää olevan hienosti joten näitä lisää kellariin.

Viimeisenä Stonen (oikeastaan tarkemmin sanottuna heidän tytäryhtiönsä Arrogant Brewingin) Arrogant Bastard Ale joka ei valitettavasti pärjännyt edeltävälle oluelle ja jäi lähinnä metalliseksi, persoonattomaksi ja viinaiseksi kokemukseksi. Tämäkin oli kokeiltu aiemmin hanaversiona mutta ei se tölkistäkään oikein toimi. Kovin vahvasti humaloitu mutta silti tuntuu lähinnä katkeralta ja yksiuloitteiselta. Tämän bourbontynnyröity versiokin oli lähinnä keskinkertainen – harmi, sillä Stone kyllä osaa tehdä hienoja oluita (RIS, Old Guardian!), mutta ehkä tämä sarja ei vaan osu allekirjoittaneelle.

 

#pussikaljaa

#pussikaljaa

About the Author

Hankala Asiakas

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *