Craft Beer Helsinki 2016

Portilla hieman ennen kahta ja sujuvasti käteisjonon kautta sisään alueelle. Ensimmäisen CBH-festarin helteisessä perjantai-iltapäivässä oli suunnitelmissa tsekata erityisesti kahden panimon ständit ja jutella oluesta tuttujen ja edustajien kanssa.

Heti kun lasi ja ladattu arvokortti olivat hallussa, suuntasin suoraan tilaisuuden kiinnostavimmalle tiskille De Molenille. Legendaarisen hollantilaispanimon kattauksessa ei juurikaan kevyitä oluita tarjoiltu joten avauksena paahtavassa auringonpaisteessa sai luvan toimia 9,3% tuplaipa Amarillo. Humalat olivat vahvasti läsnä ja oluessa oli demolenimainen sakeus ja hieman rakeinen (?) tekstuuri. Jälkimaku oli makea ja kokonaisuus hyvin tasapainossa – tämä toimi hienosti. Seuraavaksi bourbontynnyröity versio imperial stoutista Hel & Verdoemenis. Bourbontynnyröidyissä oluissa monesti vanilja ja makeus ajavat helposti itse oluen yli mutta tässä onneksi tynnyrin vaikutus oli taustalla ja varsin mietona. Maussa nousivat vahvasti esiin paahde, suklaisuus ja Budapest-karkkien imelyys. Jälkimaku oli pitkähkö ja muistutti hämmentävästi kahviautomaatin maitopulverilla valmistettua lattea. Ehkä jopa hieman milk stouteille tyypillisiä vivahteita? Tästä oluesta on olemassa lukuisia versioita eri tynnyreillä ja esim. Octomore BA muistuu mieleeni versiona jossa äärimmäinen turvemaku ajoi kaiken yli. Viimeinen olut De Molenilta oli klassinen portteri Tsarina Esra jonka tuoksussa oli tyylikästä paahtoa, kahvipapuja ja maitokaakaota. Maku oli miellyttävän makea ja hieman katkera. Lasin reunoilta näkyi sokerisuus sekä tässä että edellisessä stoutissa. Se, että De Molen osaa oluensa, erityisesti tummat, ei ollut mikään uutinen ja olikin hienoa päästä kokeilemaan näitä hanasta kotimaassa. Muita tarjolla olevia olin kokeillut aiemmin ja esim. Bommen & Granaten on mielestäni aivan liian makea nuorena (oletan että hanaversio oli melko tuore) ja tarvitsee vähintään muutaman vuoden kellaroinnin, jonka jälkeen se kasvaa aivan eri ulottuvuuksiin.

 

De Molen

De Molen

 

Stonen tiskiltä kokeilin myös muutaman oluen ja tarjolla oli suhteellisen monipuolinen läpileikkaus heidän laajasta valikoimasta. Stone IPA oli edustajan mukaan 4-5 viikkoa vanha erä Berliinin panimolta ja sen valitettavasti huomasi, mutta oli silti juomakelpoinen ja yllättävän sessioitava ollakseen 6,9%. Bourbon Barrel-Aged Arrogant Bastard tarjoiltiin jääkylmästä hanasta eikä päässyt avautumaan helteestä ja lasin lämmittelystä huolimatta ja jäi siten valitettavan vaisuksi esitykseksi – ohut runko ja lähinnä bourbonmakeutta ja viinaisuutta. Americano Stoutissa oli paahtoa, paljon espressoa ja mustaa kahvia – hyvin jenkkimäinen kahvistout joka toimi yllättävän hyvin vaikka hana olikin liian kylmä. Harmillisesti tarjolla ei ollut Enjoy By IPA -sarjan tuotteita mutta toisaalta se vasta olisikin ollut ihme että niitä tänne asti olisi ajoissa saatu… Ehkä joku kaunis päivä kun Berliinin panimo pääsee kunnolla käyntiin?

En iltapäivää pidemmälle jäänyt festareille mutta ehdin myös jutella Ruosniemen ja Olarin Panimon kavereiden kanssa. Ruosniemen ESB-tyylinen Räpsöö Pride oli tyylilleen uskollinen ja Olarin ständillä tsekkasin mm. Ocarina of Limen ja Area 21 SMaSH Series Mosaicin. Jälkimmäisestä sarjasta olisi mielenkiintoista kokeilla eri versiot rinnakkain.

Kaiken kaikkiaan festareista jäi hyvä fiilis ja Hankala Asiakas tulee mielellään uudestaan tiskille vaivaamaan panimojen edustajia – kiitos!

 

Festarilasi

Festarilasi

About the Author

Hankala Asiakas

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *